Mabel:
Viime yö. Se oli elämäni paras yö!
Se oli paras kerta, jonka olen koskaan saanut!
Weylyn oli niin mahtava!
Ne kaikki suukot jotka hän antoi!
Ne kaikki ihanat sanat, jotka hän kuiskasi korvaani! Ne...
Ajatukseni kuitenkin keskeytetään ja sen tekee vieressäni makaava ihanan kultani.
"Dave ei kuollut, vaan hän juoksi pois, sillä keskittymiseni herpaantui", Weylyn kertoo silitelen samalla minun sekaisin olevia hiuksia.
"Ai", henkäisen vain kun tunnen kehoni jännittyvän.
"OLETKO SINÄ MUUTEN KUNNOSSA?" Huudahdan muistaessani miten verinen tappelu Davella ja Weylynillä oli ollut.
"Mi-mitä?" Weylyn naurahtaa ja kaappaa minut kainaloonsa. Hymähdän hyvänolontunteelle ja odotan miehen vastausta.
"Olen kunnossa, suteni parantaa minut nopeasti aina ja sinun läsnäolosi auttoi myös olooni", Weylyn kertoo ja nuuhkaisee samalla hiuksiani.
"Hyvä", kuiskaan ja annan Weylynille pienen suukon poskelle.
Nyt asiat tuntuvat olevan kunnossa. Minä ja Weylyn olemme yhdessä, löysin Arielin ja ja... Hetkonen! Ariel ja Andrew! Missä Ariel ja Andrew on?
"Onko sulla kaikki kunnossa? Sun syke kiihty yhtäkkiä tosi nopeaksi?" Weylyn kysyy huolestuneena äänellä.
Kierähädän mahalleni sängyllä ja katson komistusta nyt suoraan silmiin.
"Ööm tiedätkös missä Ariel ja Andrew on?" Virnistän, mutta Weylynin ilme muuttuu jännittyneeksi.
"Andrew on nyt omega", Weylyn aloittaa, mutta minä katson häntä vain hämmentyneenä, mutta en sano kumminkaan mitään vaan annan miehen jatkaa. "Andrew teki pahan teon. Hän oli veljensä tukena ja sieppasi sinut. Me alfa kokouksessa päätimme karkottaa hänet hänen omasta laumastaan. Ariel meni tietenkin Andrewin mukaan, muta älä huoli. Uskon että he ovat yhdessä onnellisimpia, kuin erossa toisistaan. Mutta he eivät ikinä saa tulla lauman lähelle", Weylyn kertoo sulkien samalla silmänsä.
"Ai", saan vaan suustani, sillä kyyneleet kirvelevät silmissäni.
Enkö näkisi ystävääni enää koskaan?
"Hei, sinä kyllä varmasti toivut. Tiedän että se on raskas asia, mutta sinulla on meidät tukenasi", Weylyn lohduttaa, kuin lukien ajatukseni. Nyökkään vain.
Hetken olemme siinä sängyllä makoilemassa. Minä silitän Weylynin pehmeitä hiuksia ja hän minun.
"Tuota, haittaisiko jos minä esittelikin sinut tänään laumalleni?" Weylyn kysyy rikkoen hiljaisuuden.
"Ai oikeesti?"
"No haittaisiko?" Weylyn kysyy hieman enemmän jännittyneen.
"EI!" Kiljaisen ja vedän Weylynin ylös sängystä.
"Mitä pitää pukea? Missä se on? Mitä...?" Weylyn kumminkin keskeyttää minut huvittuneena.
"Rauhoitu. Ja sinä voit pukea vaikka nuo vaatteet", Weylyn naurahtaa ja osoittaa alastonta kehoani. Ai niin, eihän minulla ole vaatteita! Punastun kautaaltani ja vedän peiton päälleni pettämään vartaloani.
"Sä oot niin vitun söpö nolostuneena!" Weylyn naurahtaa ja tulee suutelemaan minua. Enkä minä pistä yhtään pahakseni.
Tuhannet kipinät sinkoilevat kehossani. Ai että tämä tuntuu liian hyvältä.
Weylyn on jo laskemassa peittoa, joka peittää minun alastonta vartaloani, mutta koputus oveen keskeyttää hänet.
Hyppään sängylle nopeasti nolostuneena.
Weylyn ei ehdi kumminkaan peittää sukukalleuksiaan, kun jo ovi riuhtaistaan auki.
"Ai sori, tuota, MITÄ VITTUA! SULLA ON IHAN SIKA ISO!" Altin huudahtaa ja saa Weylynin nauramaan.
"Mitä asiaa? Paras ollakin jotain tärkeää!" Weylyn murahtaa leikkisästi kiedottuaan itsensä peittoon.
"Ai niin, meidän pitäisi mennä lauman talolle. Sinunhan piti esitellä lauman Luna", Altin virkkoo iloisena ja lähtee huoneesta päätä huvittuneena pyöritellen.
"Ää, toi oli niin noloa!" Älähdän punaisena. Weylyn vain naurahtaa suloisesti käytökselleni.
"Tule, mennään Lunani", Weylyn lausahtaa ja on jo vetämässä minua ovelle.
"Ai alastikko ajattelit mennä", hymyilen huvittuneena.
"No miten sit?" Weylyn kysyy naurahtaen. Katson häntä: pue vaatteet tai minä menen sängyn alle piiloon ilmeellä.
Weylynillä on sekunnissa mustat farkut, valkoinen t-paita ja farkkutakki päällään.
Katson häntä vaikuttuneena.
"No pue säki. Mulle kyllä kävis tuokin asu, mutta mä en halua tuntemattomia uroksia sun kimppuun", Weylyn nauraa lähtien sitten huoneesta annettuaan suukon minulle.
Suoraan sanoen juoksen vaatekaapille, missä on minun vaatteeni.
Katson valikoimaa ja päätän laittaa pitsiset valkoiset rintsikat ja siihen sopivat valkoiset stringit. Kukakohan nämäkin alusvaatteet on ostanut?
Valitsen sitten mustan yli polviin ylettyvän nätin hameen, valkoisen t-paidan, farkkutakin, vaaleat rennot kengät ja lopuksi valitsen itselleni kenkien kanssa samaa väriä olevan laukun.
Katsahdan itseäni vielä peilistä tyytyväisenä ennenkuin lähden kävelemään alakertaan.
"No tulithan sinä!" Weylyn huudahtaa dramaattisesti. Naurahdan vain hänelle ja menen hänen perässä hänen mustalle upealle autolleen.
"Näytät muuten kauniilta niinkuin aina", Weylyn kuiskaa korvaani ja antaa pikaisen suukon poskelleni ennenkuin avaa auton oven minulle.
Hymähdän vain jotain kiitoksen tapaista ja hyppään autoon. Weylyn kohta itsekkin tulee auton sisälle ja lähtee ajamaan perässään auto, jossa istuu Altin ja Lucy.
Tästä päivästä tulisi jännittävä...
•
Apuaaaa!!!
Nyt kyllä hävettää tämä luku!!!
Luin tän pari kertaa läpi ja olin silleen, mitä kettua, mutta en jaksanut alkaa kirjottaa uutta lukua, joten anteeksi :(
Ja tää oli semi turha luku joten joo...
Toivottavasti ens luku on parempi ;)
Mutta
Kiitos jos luit :0
<3
YOU ARE READING
My Moon
Werewolf*TÄÄ KIRJA ON IHAN HUONO MUT LUE JOS HALUUT* Mabel on nuori itsenäinen nainen, jonka elämä ei ehkä hänen mielestään ole kauhean mukava. Hänen tarina saa alkunsa homobaarista, johon hänen paras ystävänsä pakottaa hänet. Tai voi olla että koko tari...
