My Moon

Luku 6

Mabel:

Herään kirkkauteen. Ympärilläni on todella kirkasta.
"Olenko kuollut?" Ajattelen.
Silmiäni sattuu liikaa valo joten kierähdän kyljelleni. Silmäni rävähtävät nopeasti auki, kun tunnen käteni osuvan johonkin.

Kiljaisen ja vieressäni makaava mies nousee nopeasti pystyyn. Alan hakata miestä tyynyllä kiljuen samalla, mutta sitä ei kestä kauaa sillä mies ottaa tyynyn kädestäni pois sekä tarttuu käsiini kiinni. Tunnen kipinät ihollani.

"Se olen minä", mies sanoo ja nyt katson vasta häntä silmiin kunnolla. Päästän helpottuneen huokauksen karkaamaan huuliltani. Hetkinen! Miksi olen niin helpottunut kun vieressäni olikin VAIN SIEPPAAJANI!!??

"Haluutko aamupalaa?" Weylyn kysyy ihanalla matalalla äänellään. Ihanalla? Okei, mistä lähtien mä oon pitänyt sen ääntä ihanana? "No heti kun se sillon siellä sairaalassa avasi suunsa!" Avoni sanovat.

"Tota eeeiii, JOO mullaa on ihan kauhee nälkä!" Huudan ja saan miehen kasvoille nousemaan yllättyneen virneen. En tiedä mikä minuun meni? Olin valehtelemassa, mutta yhtäkkiä sanoin totuuden!

"Hyvä, koska muullakin on nälkä", mies sanoo ja ottaa kädestäni kiinni vetäen minut mukanansa alakertaan.

"Kiitos", kiitän nolona. Hän on tehnyt minulle hienon täytetyn leivän.

"Ole hyvä", Weylyn hymähtää suupielet nykien ylöspäin.

Ei kulu hetkeäkään, kun ulko-ovi avataan jälleen ja sieltä astuu Altin ja hänen käsivarsillaan on joku nainen. Henkäisen syvään. Mitä sille raukalle naiselle on tehty?

"Mitä on tapahtunut?" Weylyn kysyy nopeasti Altinilta.

"Lucy sai taas kohtauksen", Altin vinkaisee hätääntyneenä.

"Ai sen raskauden takia?" Weylyn kysyy ja saa Altinin nyökkäämään.

" Vie yläkertaan!" Weylyn neuvoo ja saa Altinin liikettä.

"Onko naisella kaikki kunnossa?" Kysyn yhtäkkiä. En ollut ajatellut kysyväni sitä, mutta joku sisälläni sanoi: minun pitää pitää huolta ja kysyä naisesta. Juu outoa vai mitä?

"Juu on kohta. Hän saa tuohon lääkettä", Weylyn kertoo ja saa helpottuneen henkäyksen karkaamaan huuliltani. Weylyn virnistää käytökselleni.

"Kiitos Alfa, että sain tuoda hänen tänne", Altin hengähtää ja saa Weylynin hymyilemään lämpimästi.

"Meidän pitäisi lähteä", Weylyn murahtaa matalasti viitaten Altinin.

"Häh? Minne?" Altin kysyy hämmästyneenä. Katson vierestä tilannetta kulmat kurtussa.

"Kokoukseen. Toiset johtajat haluavat selityksiä", Weylyn tuhahtaa.

"Ai niin joo! Mutta en voi jättää Lucya yksin", Altin kertoo haikeana. Sitten minulla välähti joku päässäni. En tiedä edes miksi ehdotin edes sellaista, mutta no ei minulla ole mitään menetettävää.

"Mä voin olla sen naisen seurana ja kattoo että se voi hyvin", suustani lipsahtaa. Saan kummankin miehen katseet itseeni. He näyttävät yllättyneitä.

"Okei, minulle sopii", Altin sanoo minulle ja saa suupieleni vääntymässä hymyyn.

Miehet lähtevät pois talosta ja minä ryntään varovasti yläkertaan. Löydän naisen makaamassa sängyssä hengästyneenä.

"Moi", terhvehdin lempeästi naista, joka nostaa katseensa nopeasti minuun.

"Moi? Kuka oot?" Nainen sähähtää todella vihaisesti. Ihme kyllä en ala itkemään naisen käytöstä.

"Oon Mabel", kerron arka hymy huulillani.

"Miten pääsit tänne?" Nainen tiuskaisee minulle selvästi varuillaan.

"Weylyn toi mut tänne. Se vähä niinku sieppas mut", naurahdan pienesti. Nainen katsoo minua ensin hämillään ja sitten pahoillaan selvästi käytöstään.

"Anteeksi. Oletko sinä sitten Luna?" Nainen kysyy saaden minut hämmentymään todella paljon.

"Häh?"

"Et taida olla ihmissusi?" Nainen naurahtaa ja saa minut nyökkäämään kummastuneena.

"Joten sä väität ihmissusia olevan olemassa?" Kysyn vaikka tiedän vastauksen. Olin itse omin silmin nähnyt naisen muuttuvan sudeksi.

"Joo? Mun sielunkumppani on sellanen", nainen naurahtaa.

"Etkö sä sit oo ihmissusi?" Kysyn arasti ja saan naisen nyökkäämään.

"Okei, mikä sun nimi on?" Yskäisen vaikka tiedän hänen nimensä.

"Lucy. Hauska tutustua ja olen pahoillani käytöstäni. Tämä kipu vain saa minut välillä vihaiseksi", Lucy kertoo hymyillen minulle.

"Tota, satutko tietämään missä me ollaan?" Kysyn toiveikkaana.

"Juu tiiän, mutta jos sä haluat pois täältä, en voi auttaa sua. Mä oon pahoillani", Lucy henkäisee, kuin lukien ajatukseni.

"Mä palaisin takaisin. Haluaisin vain nähdä ystäväni", kuiskaan hiljaa, kun kyyneleet alkavat tehdä tuloaan.

"Voi älä itke", Lucy henkäisee ja tulee halaamaan minua. Kierrän käteni hänen ympärille.

"No, mä voin auttaa sua näkemään sun ystävän, jos lupaat tulla takaisin. Jos et tule takaisin, minä olen pulassa", Lucy kertoo. En tiedä haluaisinko palata, mutta jos nainen edessäni tulisi olemaan pulassa niin voisin kyllä palatakin.

"Okei", Vastaan ja Lucy alkaa johdattamaan minua kellariin.

"Tuossa. Ota tuo auto ja aja koko ajan vain suoraan. Jossain kohtaa pitäisi näkyä risteys ja siitä sinun pitäisi kääntyä oikealla", Lucy neuvoo. Otan avaimet ja auton. Käynnistän sen sydän pamppaillen.

"Muista tulla takasin nopeasti", Lucy sanoo vielä nopeasti ennen kuin katoan auton kanssa tielle.

Tunnen sykkeen kiihtyvän koko ajan enemmän ja enemmän.
Jäänköhän kiinni?

En tiedä kuinka kauan ajan, mutta viimein näen risteyksen ja käännyn oikealla ja siitä menen suoraan sairaalaan missä luulen Arielin olevan. Siis jos hän on siellä enää.

Parkkeeraan auton sairaalan pihaan hermostuneena. Nousen autosta ja kävelen kädet täristen sairaalaan.
Kävelyn keskeyttää kuitenkin kova huudahdusta.

"Hei! Mabel! Pysähdy!" Kuulen Weylynin äänen.

Käännyn ympäri ja alan juoksemaan sairaalan sisälle.

"Moi! Onko täällä Ariel Valerio nimistä naista?" Kysyn, mutta vastaanotto tiskillä oleva nainen pudistaa vain päätään ja sanoo jotain, että hän lähti jo eilen.
Kävelen pettyneenä sairaalasta.
Säikähdän kun käteeni tartutaan ja minua aletaan raahaamaan autoon. Yritän rimpuilla, mutta oletettavasti mies on liian vahva. Auton ovi avataan ja sieltä astuu Altin. Katson häntä järkyttyneenä.

"Miks sä täällä oot?" Weylynin vihainen ääni murahtaa samalla kun hän istuttaa minut pelkääjän paikalle.

"Halusin tietää onks mun ystävä kunnossa. Mä olisin kyllä palannut sinne", vinkaisen hätääntyneenä. En uskalla katsoa Weylyniä silmin.

"Nyt me lähdetään", Weylyn murahtaa ja saa silmistäni karkaamaan pelon kyyneleet.

                                     •

Joo en tiedä miten Weylyn taivutetaan, joten XD
Anteeksi, jos taivutan sen päin peppua :)
<3