5 Luotia || Taekook

10. Toinen luoti

Osa 10
-Toinen luoti-

*Taehyung nk*

Kädet taskuissa tallustin kohti kotia. Kello ei ollut vielä kuutta ja aamu tuntui viileältä. Toukokuinen kevätaurinko oli vasta nousemassa, mutta kirkkaan oranssit valonsäteet valaisivat jo puiden latvoja. Pian se sulattaisi yön aikana ruohon päälle kohmettuneen roudan eikä sitten kirpeistä yöpakkasista olisi enää tietoakaan.

Jotkut pikkulinnut lauloivat puistossa iloiten elämästään. Niitä lukuun ottamatta sain olla yksikseni, koska eihän kukaan nyt tähän aikaan ulkona liiku. Milloin tahansa muulloin olisin ehkä jäänytkin puistoon istumaan ja nauttimaan kauniista näystä, kun kaupunki herää, mutta en nyt. Ajatukseni olivat nimittäin täyttyneet eräästä ihmisestä. Jungkook.

Eilen se oli avannut koko sydämmensä mulle ja nyt se oli taas noin kylmä. Mieleni täytti taas jotenkin turhautunut tai pettynyt olo. Miks mä luotan siihen jos tiedän että joudun kuitenkin pettymään? Itseänihän mä siinä vaan satutan. Toisaalta musta alkaa tuntumaan että se on vaan Jungkookin tapa töksäytellä välillä mitä sattuu. Ehkä se ei oikeasti edes tarkoita mitä se sanoo. Mä en vaan tiedä miten pystyisin olemaan sellaisen ihmisen kanssa, itse kun tuppaan olemaan aika tarkka siitä mitä on ok sanoa muille.

En ollut saanut tilaisuutta mainita siitä kirjeestäkään. Hitto.

Pitäis ehkä soittaa Jiminille. Olin luvannut pitää tämän tästä lähtien ajan tasalla kaikesta. Kaivoin puhelimen taskusta ja leukani loksahti välittömästi auki. Voi helvetti mä ihan unohdin että meidän piti nähdä eilen Jiminin kanssa ruokavälkällä. Enkä muistanut ilmottaa sille mitään kun olin kookin kanssa. Se on soittanut ainakin kymmenen kertaa ja spämminyt viestejä varmaan sata. Kirosin mielessäni.

Varmaan se on vielä nukkumassa mutta mun on pakko soittaa sille.

Puhelin hälytti pari kertaa ja sitten toisesta päästä vastattiin hätäisesti

"Tae? Ootko kunnossa?"

"Joo oon mä. Anteeks jos herätän, m-"

"Missä helvetissä sä oot ollut!? Mä olin niin huolissani susta! Ensin sulle tuli tappouhkaus ja sitten äijä vaan häviää johonkin eikä vastaa melkein vuorokauteen mihinkään! Kävin sun kotonakin etkä ollut siellä" tämä vaahtosi kuin viimeistä päivää.

Mun on kai pakko olla rehellinen Jiminille. Mitä valehtelukaan tässä tilanteessa auttais.
"Älä nyt säikähä mut... mä olin Jungkookin luona."

"Sä olit MISSÄ? Mitä se teki sulle?" Jimin huudahti, enkä ollut yhtään yllättynyt tämän reaktiosta.

"Ei Jungkook oikeesti ees oo niin paha, porukoissa se vaan esittää"

"Joo niin vissiin" tämä tuhahti. Hän ei tainnut hetkeäkään uskoa että kook olisi mitään muuta kuin kusipäinen paskiainen.
"Älä nyt vaan sano että sä oot kusessa siihen" Jimin sanoi äänestä päätellen ihan vain vitsillä.

Jostain syystä jäin kuitenkin miettimään sitä. Enhän mä ihan oikeesti oo mennyt ihastumaan siihen? En mä voi...
Mutta sen lähellä mun olo vaan tuntuu oikealta. Haluaisin oppia siitä ihmisestä enemmän ja haluaisin olla sen lähellä enemmän. Se ei kuitenkaan tunne samoin, olin varma siitä. Sillähän on jatkuvasti niitä muijiakin joten miks helvetissä sitä kiinnostais minä. Jungkook ei taida olla sitoutuvaa tyyppiä.