5 Luotia || Taekook

22. Nähdään pian... ehkä

Osa 22
-Nähdään pian... ehkä-

*Jungkook nk.*

"Mitä vittua nyt taas kook!? Mitä me ajetaan karkuun?" Jaehyun huusi auton ratista. Taidettiin ajaa reilusti ylinopeutta, mutta saa nähdä riittääkö sekään pääsemään Lisaa karkuun. Se ämmä löytäis mut mistä tahansa se on tullut selväks. Toivoin vain ettei Jaehyunin keskittyminen herpaantuisi liikaa tiestä. Nyt ei olisi varaa ajaa ojaan.

"Keskity sinä vaa siihe ajamisee. Me ollaan kusessa jos ne saa meiät kiinni!"

"Ketkä!?"

"No Lisa ja ne muut. Oon ihan varma että siel oli ainaki Namjoon ja ehkä Seokjin! En nähny kunnolla" Namjoon oli ollut viime kesänä paikalla, kun minua ammuttiin, siitä tunnistin hänet.

"Wait a minute... siis ne jotka-" Jaehyun hämmästeli.

"Joojoo just ne. Aja mun kämpälle. Käyn hakeen jotain." Huudahdin. Jaehyun loi minuun pitkän varoittavan katseen peruutuspeilin kautta. Tuon ilme sanoi 'nyt et vittu tee mitään tyhmää.' Jos joku niin Jaehyun tiesi miten mulla on tapana saada huonoilla päätöksilla aikaan katastrofeja tällaisissa tilanteissa. Jotain mun oli kuitenkin tehtävä.

Taehyung istui vieressäni tyhjä ilme kasvoillaan. Hän ei vielä tainnut ihan älytä mitä oli tapahtumassa.

"Ei meillä oo mitään hätää. Me ei edes tiedetä lähtikö ne seuraamaan vai ei ja vaikka olis lähtenyt niin me päästään niitä karkuun" sanoin niin rauhoittavasti kuin vain suinkin kykenin ja silitin tuon kättä. Kaiken tuon sanoin vain lohduttaakseni. Totta vitussa ne lähti perään ja vaikka me oltais saatu hyvin etumatkaa ne löytää meidän anyway pian. Sen takia mä tarvinkin jotain kotoa.

Auto pysähtyi jarrut vinkuen mun vanhan kerrostalon pihaan. Täällä en ollutkaan käynyt hetkeen. Kiirehdin juosten sisälle. Kämpän lattialla lojui parin kuukauden postit ja siinähän se ulosottokirjekkin oli. Yllätys...
Kaivoin huoneen nurkassa lojuvasta kassista laatikon, jonka sisällöstä voisi olla apua. Siellä oli nimittäin pistooli. Pieni sellainen mutta kyllä siitä potkua löytyi tarpeen vaatiessa. Mun isä oli harrastanut metsästystä ja sillä oli kaikenlaisia aseita jemmassa. Silloin kotoa lähtiessäni olin salaa napannut mukaan jonkun, jonka katoamista se ei ehkä huomaisi ja kaapin perältä löytynyt pölyinen pistooli tuntui silloin hyvältä vaihtoehdolta. Pitää vaan toivoa ettei sitä nytkään joudu käyttämään, mutta kaiken varalta.

***

Olimme pysähtyneenä tien laidassa. Jaehyun oli röökillä ja minä ja tae istuttiin auton konepellillä.
"Mitä sä hait?" Kysyi Taehyung.

"Jotain vaan. Älä sä siitä huolehi"

"Jungkook... toi kuulosti epäilyttävältä. Mitä sä hait?" Kysymyksessä oli vaativa sävy. Olisi kuitenkin parempi jos tämä ei tietäisi aseesta.

"Äh, en mitää. Kävin vaan kattomassa joko mun kamat on heivattu vittuun kun en oo vuokraa maksanu." Hienoa Jungkook. Tosi uskottava selitys. Tae varmaankin uskoo että ihan muuten vaan olisin siellä käynyt kun sen tappouhkauksen lähettäjät on meidän perässä. Taehyung tyytyi vain pyörittelemään silmiään. Vitut se mitään uskonu sitä mun selitystä mutta ei vaan jaksanut nyt alkaa vääntämään tästä. Silloin tuon puhelin soi. Taehyung epäröi kauan ennenkuin painoi sitten vihreää. Myös minä pidätin hengitystä. Se saattaa olla joku niistä.