5 Luotia || Taekook

14. Rakastunu?

Osa 14
-Rakastunu?-

* Jungkook nk*

Istuin Jaehyunin auton takapenkillä Taehyung vieressäni. Tae oli vähän rauhoittunut. Sillä kulki taas hengitys kunnolla ja se paniikki oli hävinnyt.

Sydämmessä tuntui pistos. Mulla on vielä niin paljon opittavaa tuosta ihmisestä, jos haluan koskaan olla sen arvoinen. Se ei taida vieläkään luottaa muhun ihan täysin. Se ei mielellään puhu mulle omasta voinnistaan tai elämästään. Jotta voisin ikinä olla sille sellainen tuki ja turva, jonka se ansaitsee, mun täytyy oppia auttamaan sitä tuollaisissa tilanteissa. Eihän mulla ollut edes mitään hajua sen paniikkihäiriöstä...Ja mun pitää pystyä suojelemaan sitä, koska eihän se ilman mua olis koskaan joutunutkaan tähän tilanteeseen.

Vilkaisin tuota, jonka silmät vieläkin punottivat vähän itkemisestä. Hän katseli ikkunasta ohi kiitäviä maisemia ja oli uppoutunut omiin ajatuksiinsa. Huomaamattani jäin tuijottamaan tuon kauniita kasvoja. Tuo ihminen piti sisällään varmasti niin monta mysteeriä, joista haluan selvittää jokaisen. Tae on mulle vielä täysi mysteeri.

Taehyungilla oli päällä mun musta Nirvana huppari. Olin antanut sen kotona Taelle, kun se huppari nyt sattui olemaan siinä käden ulottuvilla. Sinne sisälle oli alkanut tulemaan aika kylmä, kun ikkuna oli rikki ja hyytävä tuuli tuli sisään. Totta puhuen rakastin nähdä tuon mun huppari päällä.

Huomasin Jaehyunin katsovan minua kummastuneena peilin kautta. Mähän olin suunnitellut pitäväni Taen kanssa kaiken salassa vielä jonkun aikaa. Ainakin siihen asti, kunnes saan oman pääni sisällä selvitettyä asiat. Jaehyun ei kuitenkaan ole mikään tyhmä. Se näki Taehyungin kaulan täynnä purppuran värisiä merkkejä ja se tietää että Tae nukkui meillä. Se tietää, että meillä on jotain.

Ilmeestä näki, että tuo oli halunnut kysyä mitä helvettiä tää on, mutta olin luonut tähän niin murhaavan katseen että älysi pysyä hiljaa. Nyt me sitten oltiin ensin menossa Taen luokse.

Automatka kului tuskastuttavan hitaasti, mutta lopulta auto kaarsi Taehyungin ohjeistamana opiskelija asuntolan pihaan. Täällä se siis asui.

Tae käveli kädet taskuissa portaita pari kerrosta ylös ja minä seurasin tietenkin perässä. Sen verran mitä olin Taelle selittänyt, me ei voida nyt hetkeen olla kummankaan luona. Oltiin väliaikaisesti menossa Jaehyunille ja Johnnylle (ne on kämppiksiä) ja katsotaan sitten mitä tehdään.

Tae avasi oven edes vilkaisematta ovessa olevaan luodin reikään. Sitä taisi sattua edes ajatella asiaa. Hän kaivoi jostain repun ja alkoi keräämään sinne kaikkein välttämättömimmät tavarat.

"Taehyung-ie" Sanoin

"Hmm?" Tuo vain hymähti.

"Silloin eilen kun..."
Tämä lopetti pakkaamisen ja katsoi suoraan minuun. Hän kallisti vähän päätään kysyvästi juuri niikuin koiranpennut tekevät.

"Silloin kun mä kysyin että mitä me ollaan... sä et koskaan vastannut" otin muutaman askeleen lähemmäs tuota.
"Mietin vaan, et mä haluisin tietää mitä me ollaan"

Hän katsoi minua hetken miettien vastausta "Mitä sä haluisit olla?"

"Mä kysyin sulta" katsoin tuota suoraan silmiin odottavasti. Hän ei selvästikkään tiennyt miten olisi pukenut ajatuksensa lauseiksi. Sitten tämä otti minua kädestä ja sanoi äänessään yllättäen ujoutta:
"Haluisitko sä... olla mun poikaystävä"