5 Luotia || Taekook

3. Mahdollisuus...?

Osa 3
-Mahdollisuus...?-

*Taehyung nk*

Kävelin vastahakoisesti Eunwoon ja Minjaen perässä bileisiin päin. Katu jota kävelimme oli pitkä ja sitä reunustivat lukemattomat toinen toistaan hienommat omakotitalot, mutta ei ollut vaikea arvata missä niistä oli bileet.

Voimakkaasti jystkyttävä basso ja mukaansa tempaava tanssimusiikki kuuluivat tänne asti muutaman talon päästä ja sisään näytti lappaavan paljon nuorisoa. Olisi niin tehnyt mieli kääntyä takaisin. Mennä vaan kotiin katsomaan jotain leffaa tai ihan vaan nukumaan. Tuntui kuin nukahtaisin kohta tähän seisaalleni, kun en ollut edes nukkunut viime yönä.  Miks mä olin suostunut tähän.

Olin aikaisemmin päivällä hakenut Jiminin sairaalasta mopolla ja vienyt hänet veljensä luokse, kun jonkun kerran piti vielä tarkkailla häntä. Sanoin hänelle vain meneväni käymään äidin luona Incheonissa. En edes tiedä miksi valehtelin. Ei kai sen Jiminiä pitäisi haitata jos menen muiden kanssa jonnekkin. Hänhän juuri oli kannustanut minua hankkimaan elämän.

Edessäni reippaasti asteleva Eunwoo kääntyi Jacksonin talon pihaan ja lähti kulkemaan ovea kohti. Matkalla ovelle sai väistellä maassa sikin sokin lojuvia kalja pulloja ja muutamaa humaltunutta teiniä jotka olivat jollain ilveellä jo tähän aikaan illasta tuollaisessa kunnossa. Ennen ovelle pääsyä Minjae kuitenkin huudahti:

"Tuolla on Jackson!"

Ja lähti kävelemään talon nurkalle Eunwoo vanavedessään ja seurasin tietenkin perässä kun en tuntenut täältä juuri ketään.

"Ai te toitte sen teidän kaverin?"
Jackson sanoi heti kun saavuimme kuuloetäisyydelle. Hänen kasvoillaan oli ystävällinen hymy kun hän katsoi minuun päin.

"Moro mä oon Jackson"

"Taehyung"

"Jackson mun pitäis kysyä sulta jotain.
Eunwoo veti Jacksonin hieman sivummalle. Kuulin vain juuri ja juuri heidän puheensa kovan musiikin läpi.

"Onko Jungkook sen porukan kanssa tulossa tänne?"
Eunwoo kysyi.

Jackson mietti hetken ja vastasi sitten:
"Luulin että ne ois tullu teidän kanssa. Onko jotain tapahtunu...?"

Eunwoo ei vastannut vaan katsoi vain alas päin.

"Mutta anyway en usko että se jättäis näitä bileitä väliin eli varmaan on tulos"

Sen sanottuaan Jackson lähti toivottamaan seuraavat tulijat tervetulleiksi. 

Minua kylmäsi. En halunnut nähdä Jungkookia. En halunnut tapella tai tulla hakatuksi. En halua olla missään tekemisissä sen kanssa. Pitäisi varmaan vaan lähteä pois vielä kun voin.

Minjae ja Eunwoo olivat jo ennättäneet seuraavan tuttunsa juokse jauhamaan jotain paskaa eikä mua näyttänyt enää kukaan tarvitsevan. Huokasin syvään. Arvasin tän. Tulisin taas olemaan täällä yksin.

Hetken mietittyäni päätin kuitenkin jäädä hetkeksi ja vaikka katsella paikkoja. Saattaisihan Yugyeom tai Sungjaekin olla täällä.

Tein tieni ihmisjoukon läpi päästäkseni sisälle taloon. Sisällä oli selvästi tiiviimpi tunnelma. Ahtauduin eteisen ruuhkan läpi olohuonetta kohti ja löysin kuin löysinkin itselleni sohvalta istumapaikan. Kauaa en kuitenkaan ehtinyt siinä istua, kun yhtäkkiä näin jonkun jota en olisi halunnut nähdä. Sisään asteli Jaehyun parin muun kaverinsa kanssa ja sehän tarkoitti että Jungkook oli varmaan nyt täällä. Nyt olis ehkä oikea aika lähtee täältä helvettiin.

Yritin tehdä itsestäni mahdollisimman huomaamattoman kun pujottelin ihmisten läpi, mutta turhaan. Ennen kuin ehdin edes lähelle ovea, joku tuntematon poika tarttui minua kädestä ja veti mukaansa keittiöön. Hän piti niin lujasti kiinni, että melkein sattui.

"Mitä sä teet?"
Huusin hänelle, kun näin keittiössä Jungkookin koko porukkansa kanssa.

"Parempi ettet kysele"
Hän vain vastasi lyhyesti.
Jungkook katsoi minua synkällä ilmeellä ja näytti siltä, että olisi hakannut minut milloin vain. Hän puristi kätensä nyrkkiin ja otti askeleen eteen päin mutta joku toinen tarrasi häntä hihasta ja veti takaisin.

*Oh shit, tästä ei hyvää seuraa*

Miten mä olin taas joutunut tähän tilanteeseen. Pakoreittiä ei näyttänyt olevan. Olin ansassa.

"Yläkerta vapaa!"
Kuulin Jaehyunin huudon takaani. Äkkiä poika, joka edelleenkin piteli minua tiukasti käsivarresta, tempaisi minut mukaansa ja veti portaita yläkertaan. Kuulin Jungkookin koko porukan seuraavan perässä. Nyt muuten olin pulassa. Pakko päästä pois.

Juuri yläkertaan päästyäni riuhtaisin käteni irti täydellä voimalla mutta en edes ehtinyt kääntyä ympäri, kun tunsin nyrkin leuassani. Kaaduin iskun voimasta maahan ja löin vielä pään portaiden kaiteeseen.

*Ei hitto ei taas*

Sitten kaikki pimeni

***

Olinko mä taas menettänyt tajuntani. Ilmeisesti. Sattui niin pirun paljon joka paikkaan ja olo tuntui heikolta. Päässä pyöri ja näin vain sumeasti, mutta tunnistin silti olevani jossain makuuhuoneessa. Enkä ollut yksin.

"Sähän heräsit"

Kuulin Jungkookin sanovan. Olimme kahdestaan huoneessa. Minä istuin lattialla seinää vasten yrittäen edelleen kasata ajatuksiani ja Jungkook seisoi parin metrin päässä nojaten sängyn kaiteeseen.

"Meillä jäi viimeks jotain kesken"
Hän sanoi jopa pelottavan rauhallisella äänellä. Se ei voinut tietää mitään hyvää. Vaistomaisesti vilkaisin ovea kohti kuin etsien jotain pakoreittiä.

Jungkook naurahti ivallisesti.

"Se ovi on lukossa. Älä huoli, kukaan ei oo tulossa keskeyttämään meitä."

Hän astui askeleen lähemmäs samalla kaivaen taskustaan jotain.

"Aluks mä meinasin vaan tappaa sut..."
Jungkook piti pienen tauon. Hän vetäisi sitten puukon taskustaan ja pyöritteli sitä kädessään samalla katsoen huvittuneena järkyttynyttä ilmettäni.

*Oh shit oh shit oh shit* hoin vain päässäni. Mitä vittua se tolla aikoo tehä.

"... mutta ehkä mä voisin antaa sulle mahollisuuden. Kun Sungjae ja Eunwoo-"

Äkkiä ulkopuolelta kuuluva huuto keskeytti hänet.

"Kytät tuli lähetään helvettiin täältä!"

Jungkook pyöritteli silmiään tuskastuneen näköisenä mutta lähti sitten kiireesti huoneesta edes vilkaisematta minuun päin.

Mikä vittu mussa on oikein vikana. En mä koskaan halunnu tavata tota ihmistä. Ainoo mitä halusin oli vaan pitää vähän hauskaa ja irrottautua siitä masentavasta arjesta joka väistämättä taas huomenna veisi mukanaan.

En enää koskaan halua nähdä tota kusipäätä.