5 Luotia || Taekook

4. Huora

Osa 4
-Huora-

*Taehyung nk.*

Kävelin hajamielisenä vähän matkan päässä odottavaa synkkää vankilaa kohti. Jotkut kai kutsuu sitä kouluksi. Ajatukseni olivat ihan sekaisin. En tiennyt mitä seuraavaksi tulisi tapahtumaan ja se tuntui stressaavalta. Sen takia olin nukkunutkin niin huonosti. Jungkook ei ilmeisesti aikonut jättää asiaa sikseen ja oli vain ajan kysymys milloin kuulisin hänestä taas jotain.

Astuin koulun ovista sisälle keskittymättä yhtään ympäristöön. Kuulin jotenkin kaukeisesti muiden oppilaiden huudot ja kovaäänisen juttelun käytävällä, mutta en saanut selvää mistään. Olin täysin omissa maailmoissa.

Äkkiä jokin kiinnitti huomioni. Se oli Jimin joka seisoi kaappien vieressä ja näytti odottavan minua. Tumma mustelma koristi pojan silmäkulmaa ja hänellä oli päässään lippalakki peittämään takaraivoon jääneen arven. Poika näytti kirjaimellisesti siltä että hänet oli hakattu.

Kyllä mun omassa naamassakin niitä ruhjeita hieman oli, mutta olin vetänyt ämpärihatun niin syvälle että kasvoja tuskin näki. Harkitsin pitkään kotiin jäämistä, kun ihmiset varmasti olisivat kuulleet huhuja jostain tai huomaisivat minun tulleen hakatuksi. He vain vilkuilisivat sivusilmällä ja kuiskisivat jotain selän takana. Sellainen on ahdistavaa enkä halunnut kenenkään juoruavan minusta mitään. Päätin kuitenkin ryhdistäytyä ja raahata itseni kouluun koska mun on ihan pakko puhua Jiminille.

Jimin heilautti kättään kun huomasi minut ja näytti suoraan sanoen kiihtyneeltä. Enkä osannut sanoa onko se hyvä asia. Hän juoksi reippaasti minua vastaan käytävällä ja alkoi heti pommittaa kysymyksillä.

"Nyt Tae alat selittää mitä hittoo on tapahtunu!"

"Mä-"  en ehtinyt sanomaan juuri mitään.

"Siis sä olit jossain BILEISSÄ?!"

"Jimin rauhotu, älä huuda" koitin vähän hillitä häntä ja samalla välttelin muiden oppilaiden kiinnostuneita katseita, jotka olivat kaikki liimautuneet meihin. Tottakai kaikkien piti kuulla jos jotain draamaa tapahtuu niin että voi sitten kertoa kavereille uusimmat juorut. Tällaisessa valtavassa koulussa huhut levisivät nopeasti.

Jimin vetäisi minut kulman taakse ja jatkoi sitten.

"Missä vaiheessa mä nyt tipuin kärryiltä? Sä olit menossa sun äidin luo ja sitte yhtäkkiä kuulen Hoseokilta miten Taehyung on pannu Jungkookin kanssa jonku vitun Jacksonin bileissä!"

Leukani loksahti apposen auki. Mitä? Siis... mä... ja... mitä helvettiä. En saanut sanaa suustani. Jimin vain tuijotti minua kiven kovaan ilmekkään värähtämättä. Hän oli edelleen kiihtynyt ja näytti siltä ettei päästäisi minua mihinkään ennen kuin selittäisin kaiken juurta jaksaen.

"...mitä?" Onnistuin vain sanomaan

"Joo joo siis siitä kaikki täällä koulussa puhuu. Että golden boyllä on nyt joku uus huora nimeltä Taehyung. Etkö muka kuullu ku kävelit tänne?"
Jimin vauhkosi.

"Kuulin koulumatkalla parin muijan puhuvan siitä miten joku helvetin sulonen ihan enkelin näkönen blondi ois vieny kookin sydämmen. Ja jos et vielä älynny niin ne puhu SUSTA"

Pudistin vain päätäni kun en kyennyt järkytykseltä sanomaan mitään. Tuossa kyllä oli sulateltavaa. Ei helvetti mistä ihmiset on saanu ton päähänsä

"Sano että tää on joku vitsi..."

Jimin pyöräytti silmiään hermostuneen näköisenä.

"Älä esitä ettet tietäis mistä mä puhun"

"No kun mä en oikeesti tiedä! Mulla ei oo mitään hajua mistä ihmiset on keksiny tän kaiken!"
aloin jo ahdistumaan kunnolla kun Jimin tuolla lailla vauhkosi.

Hengitys alkoi tuntumaan vaikealta ja sydän hakkasi lujempaa. Paniikkikohtaus se tästä vielä puuttuikin. Nojasin lähimpään seinään koittaen tasata hengitystä.

"Ai et... siis ihan oikeesti et?" Jimin rauhoittui nyt hieman. Hänen olemuksensa muuttui ihan kokonaan.

"Anteeks Tae ei ollut tarkotus..."
Jimin tuli viereeni ja veti minut lämpimään haliin. Hän ilmeisesti ymmärsi miten epämukavaan tilanteeseen oli minut ajanut.

"Mitä jos sä vaan kertoisit mulle mitä eilen sitten tapahtu? Sä oot mun paras kaveri enkä ikinä koskaan jättäis sua yksin. Ehkä mä voisin auttaa sua, me keksitään yhdessä kyllä jotain"

Jimin tiesi aina mitä sanoa ja tehdä.
Kyyneleet alkoivat väkisin putoilla silmistä, vaikka miten yritin niitä pidätellä. Ei Jimin niitä varmaan hatun alta nähnyt, mutta hän varmasti tunsi miten tärisin. Vedin hänet vielä tiukempaan haliin. Tätä mä just nyt tarvitsin. Halin.

***

Istuimme molemmat kahvilan pehmustetuilla penkeillä. Tuijotin vain puoliksi täynnä olevaa nyt jo jäähtynyttä kaakaomukia ja vastapäätä istuva Jimin naputteli sormellaan pöydän puista pintaa.

En enää halunnut olla koulussa sen jälkeen mitä olin kuullut joten Jimin oli lupautunut tulemaan kanssani johonkin niin että voisin kertoa hänelle kaiken. Ja niin olin tehnyt. Kerroin hänelle kaiken mitä nyt parin päivän aikana oli tapahtunut. Siitä lähtien kun Jungkook oli hakannut Jiminin, koska siitä eteenpäin Jiminillä ei ollut mitään hajua missä mennään.

Hetken hiljaisuuden kuluttua Jimin lopulta avasi suunsa
"Seuraava kysymys on sitten että mistä toi huhu on voinut saada alkunsa. Ehkä joku vaan näki että tulitte ulos samasta makkarista... tai jotain"

"Sen ku tietäis"

Äkkiä puhelimeni soi.
Jiminin ilme näytti kysyvältä.

"Se on Minjae, vastaanko mä?"

Hän nyökkäsi.

"Wassup Taehyung"

"Noh... mitäs tässä"

"Tuu tänään kasilta simne hylätylle kuntosalille, u know siellä sen uuden urheiluhallin lähellä"

"Miks mä sinne tulisin?"

"Kato pidetään vaa vähä hauskaa ja näi. Kaikki muutki on tulos sinne. Saat vähä paremmin tutustuu meijän porukkaan"

"Entä-"

"Jos sä Jungkookia mietit niin se ei tee sulle mitään mä lupaan. Teillä vaan taitaa olla jotain puhuttavaa... varmaan tiiät mistä mä puhun?"

"Joo kai..."

"Hyvä, eli siellä sitten" hän sulki puhelun ennen kuin ehdin sanomaan mitään.

Hautasin kasvoni käsiin. Ei tän näin pitänyt mennä. Mieleeni palasivat Jungkookin sanat siitä miten se voisi antaa mulle vielä mahdollisuuden. Missä asiassa? Ei mitään hajua.

"Et sä voi sinne mennä" sanoi Jimin joka oli vierestä kuullut koko puhelun. Hänen ilmeensä oli huolta täynnä.

"Mun on pakko. Ei ne muuten jätä mua rauhaan"