5 Luotia || Taekook

2. Sun on pakko tulla

Osa 2
Sun on pakko tulla

*Taehyung nk.*

"Jungkook, mä oon tuntenu Taen ja se on oikeesti hyvä tyyppi!"
Minjae yritti rauhoitella Jungkookia joka ei liikahtanut askeltakaan.

Jungkookin ilme näytti synkältä ja miltei murhanhimoiselta. Jos katse voisi tappaa niin olisin jo kuollut. Tuijotin häntä takaisin ja yritin pitää ilmeeni mahdollisimman vakaana ja kylmän viileänä, ettei hän näkisi miten hermostunut oikeasti olin. Jungkook oli suunnilleen saman pituinen kuin minä, mutta sillä oli selvästi enemmän lihaksia.

Lopulta hän huokasi syvään, käänsi päänsä ja katsoi nyt Jiminiä.

"Entä tää kääpiö? Tunteeko joku tän?" Jungkook kysyi halveksuvaan äänen sävyyn ja katsoi sitten kavereihinsa päin. Kaikki vain pudistivat päätään ja huomasin yhden naurahtavan.

Jungkook astui askeleen lähemmäs Jiminiä ja oli nyt ihan pojan edessä. Jimin piti hyvin pokerinaaman, vaikka näin tämän lävitse miten paljon häntä pelotti. Varsinkin sen jälkeen mitä hän oli minulle Jungkookista kertonut.

"Jaehyun, mitä me tälle tehdään? Hakataan? Ammutaan? Vai onko muita ideoita?"

Jimin selvästi säikähti Jungkookin sanoja. Hän otti muutaman askeleen taakse päin järkyttynyt ilme kalpeilla kasvoillaan. Jungkookin silmissä leimahti viha. Hän tuli Jiminin luokse ja tarrasi tätä paidan etumuksesta kiinni, nostaen poikaparan melkein ilmaan.

"Sähän et oo lähdössä mihinkään"

Jungkook paiskasi Jiminin lujaa maahan niin että tämä löi päänsä kovaan asfalttiin. Jimin jäi maahan makaamaan tajuttomana. Sen täytyi olla kova tälli kun siitä lähti tuollainen kolahdus.

On siinä räjähdysherkkä ihminen. Käy päälle ilman mitään syytä.
Se oli viimeinen pisara. Vihan puuska kulki kehoni lävitse. Pelko oli nyt hävinnyt ja tunsin vain vihan. Jokin sisälläni, varmaan järki, käski minua vain pysymään paikoillani ja olemaan hiljaa, mutta en todellakaan voinut olla tekemättä mitään, kun parasta ystävääni kohdellaan noin. Astuin Jiminin eteen ja tuuppasin Jungkookia juuri, kun hän oli nyrkki ojossa tulossa Jiminiä kohti.

Hän ei kaatunut mutta näytti hetken hämmentyneeltä. Hän ei selvästi odottanut että olisin tehnyt yhtään mitään. Sitten hänen kasvoilleen levisi paholaismainen virne. Hänen eleensä kielivät siitä miten raivoissaan hän oli. Äskeinen tekoni oli saattanut olla paha virhe, mutta tehty mikä tehty.

En ehtinyt väistämään. Jungkook löi minua nyrkillä leukaan täydellä voimalla. Kipu levisi nopeasti koko leuan ja kaulan alueelle mutta yritin silti puolustaa itseäni. Tajuntani alkoi kuitenkin heikentymään enkä enää pystynyt tappelemaan kunnolla. Päässä alkoi pyöriä. Näin vain miten Minjae ja hänen perässään Sungjae sekä joku tuntematon poika ryntäsivät repimään Jungkookia pois kimpustani.

Silmissäni sumeni. Tunsin vain kuinka joku tarttui minua käsivarresta, hidastaen hieman kaatumistani.

***

Avasin hieman silmiä. Joku ravisteli minua hartioista.

"TAE?! Ootko ees elossa?"
Näin sumeasti Sungjaen kasvot ja hänen takanaan jonkun muun. Päässä jyskytti ja polttava kipu tuntui leuassa ja niskassa. Nousin hitaasti istumaan, koittaen etsiä jotain vihjeitä siitä mitä oli tapahtunut, kun olin tajuttomana. Näin muutaman metrin päässä Jungkookin jonka luona oli se Jaehyun  niminen poika ja muutama muu. Jungkook vilkaisi minua kulmien alta ja olisi varmasti hakannut minut hengiltä alta aikayksikön jos muita ei olisi ollut paikalla.