5 Luotia || Taekook

16. Rakas

Osa 16
-Rakas-

*Jungkook nk.*

Kiertelimme Taen kanssa kaupassa etsien jotain kivaa syötävää. Ostoskorissa oli jo leipää ja cokis pullo.

"Otetaanko nää?" Tae ilmestyi kulman takaa heiluttaen kädessään sipsipussia ja dippiä.

"Ei mulla oikein oo rahaa... tili ihan tyhjä" mun tilillä tosiaan oli jäljellä ehkä muutama euro. Tän kuun vuokrakin vielä maksamatta ja tiesin kyllä että mulla lähtis pian kämppä alta.

"Kyl mä voin nää maksaa" tae hymyili ja heitti sipsit koriin.

"Mut... en mä haluu olla sulle velkaa mistään."

"Et sä jää mulle mitää auki. Kyl mäki niit ruokii syön tyhmä" Tae naurahti ja lisäsi:
"Mä maksan, okei?"

"Okei..."

"Mul tekis mieli jäätelöö. Jos ostan jonku puolen litran purkin niin syötkö sen puoliks mun kans?"

"Miks ei" hymyilin tuolle.

"Tae muuten... voisitsä-   tai siis ootko sä jo täysikänen?"

"Miks nii? Ai oisitko jotai juomii halunnu?"

"Mm no vähä mietin"

"Oon 17. Ei me saatais niitä kuiteskaan ku oon nii nuoren näkönen" tuo naurahti. Tae oli jo suuntaamassa kassalle, kun muistin vielä yhden asian.

"Entä... pitäskö meidän ottaa kortsupaketti?"

Tuo katsahti minuun jolloin iskin vain silmää. Hymy levisi molempien kasvoille.

***

Käveltiin asfalttista jalkakäytävää pitkin vain johonkin päin. Tiheältä asuinalueelta, jossa kauppakin oli ollut, olimme edenneet jo pari kilometriä. Täällä ei enää juurikaan näkynyt kerrostaloja tai teiniporukoita. Kaikkialla oli hiljaista ja rauhallista.

Kaupasta asti matka oli ollut hiljainen. Tällä kertaa erona oli kuitenkin, että hiljaisuus ei tuntunut millään lailla kiusalliselta. Nautin vain tuon seurassa olemisesta ja niin taisi tuokin tehdä. Keväinen ilta-aurinko oli juuri painumassa mailleen luoden pitkiä varjoja maahan. Ilma oli kyllä kaunis. Pitäiskö mun pitää tuota kädestä kiinni?

Kauaa en sitä kuitenkaan ehtinyt miettiä, kun tunsin jo jonkun kietovan sormensa omieni lomaan. Tunsin kuinka sydän löi ylimääräisen lyönnin. En käsitä miten sillä on muhun tuollainen vaikutus. Mehän ollaan jo suudeltu ja vaikka mitä, mutta silti pelkkä kädestä pitäminen saa vatsan heittämään kuperkeikkaa. Niin... mä en kai koskaan ennen oo oikeesti rakastunu keneenkään. Nonii, nyt mä mietin sitä itekki. Oonko mä muka rakastunu?

Tuon käsi tuntui jäisen kylmältä. Näin toukokuun alussa ilma ei vieläkään ollut kovin lämmin.

Jossain vaiheessa päädyttiin pienelle uimarannalle, varmaankin juuri se josta Jaehyun oli ohimennen maininnut. Rannan vieressä oli joku puisto. Kirsikkapuiden kukkimisaika oli mennyt juuri pari viikkoa sitten ja jäljellä oli enää maa täynnä vaaleanpunaisia kukan lehtiä. Se näytti vähän lumelta. Tuli jotenkin levollinen olo. Tämä paikka on juuri sellainen kliseisen nätti, jossa vasta rakastuneet parit käy treffeillä romanttisissa elokuvissa. Ja nyt mä oon täällä taen kanssa...