Heal Me (FIN)

Elämänmuutoksia

Niklas ei ole paljastanut mitään koko automatkan aikana, ja me olemme ajaneet ainakin puoli tuntia. Emme ole enää kotikaupungissani, vaan jossain naapurikaupungin rajamailla.

"Onks tää joku kidnappaus?" ,minä kysyn. Niklas tuhahtaa ja kaartaa auton pienestä risteyksestä lumiselle pihatielle.

Pian edessämme kohoaa valkoinen puutalo, jonka ainoan kerroksen huoneissa näkyy lämpivät valot. Pihalla on pieni, poron muotoinen jouluvalo.
Niklas ajaa autonsa aivan talon etuoven vierelle.

"Tervetuloa mun uuteen kotiin" ,Niklas virnistää selkeää iloa kasvoillaan ja nostaa minut taas syliinsä.

"Ootko sä tosissas?" ,kysyn hänen otteessaan.

Niklas katsahtaa minuun samalla, kun kävelee ovelle ja kuiskaa:

"Tietenki."

-

Me emme tiedä, mikä todennäköisyys tälle on ollut, mutta Niklaksen isä on voittanut lotossa. Kaksi miljoonaa euroa!
Minä en voi uskoa sitä, eikä voi Niklaskaan. Mutta hän kertoi minulle, että Harri lähetti heti rahat lunastettuaan Mirjalle neljäkymmentä tuhatta talon kunnostamiseen ja laskujen maksamiseen. Mutta Niklas taas - voitko kuvitella - sai isältään puolimiljoonaa. Hän on yhtäkkiä rikas, ja kaikki tämä on kuin pitkää, uskomatonta unta.

Eikä Niklas ollut halunnut kertoa minulle aiemmin mitään, ihme etten ollut kuullut keneltäkään! Siksi perheeni on ollut niin omituinen minua kohtaan viime aikoina.. He ovat kaikki pidätelleet salaisuutta.

Yhtäkkiä 18-vuotiaasta lukiolaisesta tuli puolimiljönääri ja hän osti itselleen oman asunnon.
Talo on ihan normaali, yksimakuuhuoneinen talo, ei mitenkään erityisen arvokas, koska Niklas haluaa säästää rahojaan tulevaisuutta varten. Ne ovat nyt pankissa hyvässä tallessa.

"Kiitos" ,minä kiitän Niklasta kaakaosta.

Me istumme vielä hieman tyhjän olohuoneen valkoisella sohvalla vierekkäin. Minua askarruttaa vielä yksi asia.

"Miks sä järjestit tän yllätyksen mulle?"

Mies kääntyy minua kohti, laskee mukinsa sohvapöydälle ja katsoo minua silmiin. Illan hämärässä hänen silmänsä näyttävät tummilta ja kasvot terävämmiltä.

"Mä rakastan sua, Emma."

Hän sanoo sen tunteella, ja minä tiedän hänen tarkoittavan sitä. Mitkään miljoonat eivät muuta tunteitamme toisiamme kohtaan. Mutta silti, kaiken tämän jälkeen, minä vielä mietin Anttia. Sitä kusipäätä, joka mursi sydämeni.

Pala nousee kurkkuun, enkä saa sanaa suustani.

"Hei, mitä nyt?" ,Niklas huomaa ilmeeni ja siirtyy lähemmäksi.

Minä painan pääni hänen rinnalleen ja annan hänen halata minua.

"Mä oon niin rikki" ,niiskaisen ja tunnen kyyneleen valahtavan poskeani pitkin.

"Ei hätää. Mä pidän susta huolen."

Ne sanat lohduttavat ja rauhoittavat minut nopeasti. Niklas on niin mahtava tyyppi. En ymmärrä, miksen alusta alkaen luottanut häneen. Niinhän minä tein Antin kanssa, mutta se kostautui. En usko, että Niklas voisi koskaan pettää minua.

Nostan pääni hetken kuluttua Niklaksen tasolle ja hymyilen hänelle parhaani mukaan.

Koska tiedän tasan tarkkaan, mitä tunnen juuri nyt.

"Mäki rakastan sua."

-

Me katsomme Home Alone -elokuvan ja syömme suklaata. Tuntuu ihan joululta, vaikken olekaan kotona. En haluaisikaan lähteä, en ilman Niklasta.

Kun elokuva päättyy ja lopputekstit rullaavat television näytöllä, Niklas nousee ja auttaa minutkin ylös.

Hän koskettaa leukaani sormillaan ja hymyilee suloisesti.

"Sä oot niin kaunis."

Hämmennyn kehusta ja katson lattiaan. Laitan hiuksia korvani taakse ja annan Niklaksen suudella minua. Se tuntuu niin hyvältä, että perhoset saavat hepulikohtauksen vatsassani.

Kun mies suutelee minua intohimoisemmin, ymmärrän, mihin tämä tulee johtamaan. Ei se minua haittaa, koska olen täysin valmis. Mutta toki se silti jännittää. Ehkä mietin vähän myös uskonnon näkökulmaa asiaan, vaikka olenkin ajautunut pois uskosta tänä vuonna. En ole pahoillani siitä enkä myöskään tilivelvollinen kenellekään Jumalalle.

"Saanko mä?" ,Niklas kysyy, kun hänen kätensä ajautuvat paitani alareunaan.

Minä nyökkään ja annan hänen riisua minut.

-

Jouluyö oli täydellinen. Niklas oli niin hellä ja huomaavainen. Minua sattui aluksi, eikä kipu oikeastaan kokonaan mennytkään pois. Suoraan sanottuna en pystynyt hirveästi nauttimaan itse aktista, mutta pidin siitä, että Niklas sentään nautti. Minulla ei jäänyt huono olo tai omatunto yöstä, vaan loppujen lopuksi minä pidin siitä. Toinen kerta on varmasti jo paljon parempi, eikä minua sitten jännitä niin paljoa.

Nyt minä makaan Niken vierellä ja katselen ulos. Huoneessa on ihanan iso ikkuna.

Hiljaisuuden rikkoo lakanoiden vaimea ääni, kun Nikke pyörähtää kylkiasennosta selälleen.

"Huomenta.." ,hän mumisee ja miehen suupielet kaartuvat tyytyväiseen hymyyn.

"Huomenta Nikke" ,vastaan ja hymyilen hänelle.

Olen hyvin onnellinen.