Heal Me (FIN)

hyppytunti

Saapuu toisiksi viimeinen tunti, joka onkin hyppytunti. Viimeinen tunti olisi biologiaa. Jipii...

Tekstaan Antille;

mikä tunti sul on?

Liikka (lenttistä). Ihan vitun tylsää. 🙄🙄

haluisiks lintsata?🌚

Mitä sul oli mieles?😏

tuu takapihalle👻

Alright, princess

Toivon, ettei Antin liikunnanopettaja ole kauhean vihainen.
Mutta ajatuskin siitä, että olemme Antin kanssa kahdestaan, saa minut  muuttumaan ujoksi tytöksi.

Nojaan takapihan harmaata puuaitaa vasten, kun Antti kävelee koulun ovesta ulos.
Hänellä on harmaat college-housut ja valkoinen, löysä huppari päällä. Hän on niin komea.
Kai hän näkee katseeni, ja kun hän saapu luokseni, hän ottaa minua vyötäröltä kiinni ja pyöräyttää otteessaan pari kertaa. Minä nauran, koska kutian vyötäröltä, ja lisäksi pidän tuosta tyypistä niin paljon. En voi enää kieltää sitä. Eilinen kertoi sen jo varmasti meille kummallekin.
Pidämme toisistamme. Tosi paljon. Odotan vain hetkeä, jolloin uskallamme sanoa sen ääneen.

"Oot nii nätti" ,Antti kuiskaa korvaani kun hän vielä pitää minua otteessaan.
Katson ujona asfalttia.
"Kiitti.."

Hetken päästä hän päästää minut ja lähtee juoksemaan lähikaupan suuntaan.
"Hei, oota!" ,huudan, mutta hän ei odota.
Hitto mikä tyyppi.

Ehdin juosta jonkin aikaa hänen perässään, kun tämä vihdoin pysähtyy.
Hän kääntyy minua kohti ja hymyilee.
"Aika söpöö, sä lähit perään. Unelmia pitääki jahdata."
Hymähdän hänelle ja lyön tätä hellästi käsivarteen.
"Idiootti."

"Kuitenki tykkäät" ,hän vastaa.
Teen silmilläni ympyrän ilmassa, mutten voi silti olla hymyilemättä hänelle.

Me menemme kauppaan, Antti ostaa mansikkasmoothien ja ottaa siihen kaksi pilliä, sekä kolmioleipäpaketin.
En tiedä, mistä hän on saanut rahaa, mutta en sillä hetkellä välitä.

Heti, kun astumme kaupan ovista ulos, tartun Antin isosta kädestä kiinni.
Kävelemme kohti pientä puistoa koulun vierellä.
Hetken on vain hiljaista.
Sitten:
"Tiiätkö mitä?"
Katson vieressäni kävelevää poikaa.
"No en kyllä, kerroppas."
Hän näyttää siltä, että hän on miettinyt sitä jo hetken.
"Mä haluaisin tehä tänään sen, mitä eilen ei ehditty.."
Hymyilen niin, ettei hän näe.
"En mä sua estääkään aio.."
Silloin Antti katsoo minua hymyillen ja tutkiskelee silmiäni, kuin etsisi sieltä tunteitani häntä kohtaan.

Pian saavumme puistoon ja istumme sen reunalla olevalle penkille koivun varjoon.
Se ei ole aivan jokaisen ohimenevän auton tai ohikulkijan näkökentässä, joten se on täydellinen lintsauspaikka.

Minä istun Antin viereen ja laitan phuelintani paremmin taskuuni, samalla kun Antti asettaa reppunsa viereensä ja ottaa sieltä ruokansa.
"Tässä" ,hän sanoo, ja ojentaa minulle toista kolmioleipäänsä.
Katson sitä kulmat koholla.
"Mut sehän on sun."
Hän vain hymyilee ja ojentaa leipää lähemmäksi.
"Ostin ruokaa meille molemmille, hölmö."
Vaikka sitä en näytäkään, olen iloinen. Minulla onkin jo kova nälkä.
Otan leivästä ison haukun.
Ahh.. Niin hyvää.
Kinkku on vielä lempimakuni.
"Mistä sä tiesit et tää on mun lempimaku?" ,kysyn leipäänsä ahmivalta Antilta.
Hän pureskelee hetken ja vastaa:
"Itseasiassa en tienny, arvasin vaan."

Pian Antti ottaa smoothiensa esille myös ja asettaa siihen kaksi pilliä.
"No, haluutko?" ,hän kysyy ja vinkkaa silmäänsä minulle.
Hymähdän mutta nyökkään.
Laitan suuni pillin suulle ja Antti tekee samoin.
Sekunnin ajan katseemme kohtaa.

Se hetki on yksi niistä, joista voisi kertoa lapselleen. Tai no, ei ehkä siitä, että Antti lintsasi tätä varten.