Heal Me (FIN)

unissakävelyä

Ilta saapuu. Minä pidän sanani: Laitan lyhyet, mustat yöshortsit ja mustavalko-täpläisen topin päälleni, ja lähden hiiviskelemään Antin huonetta kohti.
Kello on jo puoli kymmenen, ja kaikkien pitäisi olla nukkumassa.
Onneksi Antti sai oman huoneen. Se olisikin kiusallista, jos menisin sinne, ja oven avauduttua Antin huonekaveri heräisi.
Mitä siinä voisi sitten selittää?
En halua, että kukaan täällä saa tietää läheisistä väleistämme. Toivon todella, että Niklas on niin järkevä, ettei kertoisi kellekään. Eihän hän niin tekisi.. Kai?

Kävelen hiljaista käytävää pitkin.
Jos nyt tulisi ohjaaja vastaan, sanoisin että minä varmaan unissakävelin. Koska olen tehnyt sitä kerran aiemminkin. Silloin kävelin olohuoneeseen asti ja jäin nukkumaan sohvalle.

Saavun hänen ovelleen ja koputan siihen niin hiljaa kuin osaan.
Onneksi hän tulee nopeasti avaamaan.
"Hei" ,Antti kuiskaa.
"Moi.." ,vastaan.
Kävelen sisälle huoneeseen.
Näyttää siltä, että Antti olisi siivonnut tänään. Miksiköhän..
Huoneen oikeassa peränurkassa on 140cm leveä sänky, jolla on mustat lakanat. Sängyn vieressä on Ikea:n valkoinen yöpöytä. Huoneen vasemmalla puolella on musta kirjoituspöytä, jonka edessä pieni jakkara tuolina.
Huone on pieni mutta aika kotoisa.
Sängyn yläpuolella seinällä roikkuu valokuvia.

Antti istahtaa sängylleen ja taputtaa paikkaa vieressään.
Kävelen sinne ja istun hänen viereensä.
Yöpöydän yläpuolella olevasta ikkunasta näkyy mustaa metsää ja tähtitaivas.

"Emma?"
Käännyn katsomaan häntä silmiin.
Minun ei tarvitse kysyäkään, kun hän jatkaa:
"Väsyttääkö sua?"
Silloin tajuan, että minähän aion nukkua hänen vieressään.
Olisiko se ylilyönti?
Toisaalta en edes tiedä sellaista sanaa.
Minä haluan, ja eikös se riitä?

"J-joo, vähäsen" ,vastaan sopertaen.
Antti hymyilee ja alkaa ottaa harmaata t-paitaansa pois.
Katson silmät suurina hänen vatsalihaksiaan.
Missä vaiheessa hän on treenannut noin paljon!?
Tekisi mieli vain koskettaa niitä. Ja sitten..-
Havahdun ajatukseni villiyteen.
Kun Antti siirtyy toiselle puolelle sänkyä, minä tajuan mennä toiselle.
Kiipeän sängylle. Antti asettaa peiton meidän molempien päälle.

Hengitän syvään.
Onneksi Antti ei odota tältä yöltä mitään sellaista. En ole valmis, enkä varmaan tule olemaankaan vähään aikaan.

"Onks sul kylmä?" ,Antti kysyy äkkiä.
Käännyn kyljelleni kasvot häntä kohti.
"On."
Ei minulla oikeasti ole, mutta haluaisin niin olla häntä lähellä.
Onko se syntiä?

Antti tulee lähemmäksi minua, jos se edes on mahdollista sängyn leveyden takia. Tämä ei suoraan sanottuna ole kovin iso sänky.
Hän asettaa toisen kätensä pääni yli ja ottaa hiussuortuvia kasvoiltani.
"Hitto sä oot kuuma."
Hymyilen.
"Tyhmä" ,vastaan ja painan pienen kehoni hänen kehoaan vasten..
Tunnen hänen sykkeensä, ja kuinka se kohoaa.
Nostan päätäni hänen rinnaltaan.
Katson häntä silmiin.
"Mitä mä tekisin ilman sua? ,kysyn lempeästi.
Antti suutelee minua ja pian minä nukahdankin hänen kainaloonsa. Se tuntuu maailman turvallisimmalta paikalta.