Heal Me (FIN)

täällä taas

maanantai, 8.13

Pesen hampaitani normaaliin tapaani muiden jäljessä. Vessa on tyhjä, joten saan olla rauhassa vielä hetken.

Tulin eilen yhdeksältä illalla laitokselle, enkä ole nähnyt Anttia vielä. Ihme kyllä, hän oli kai silloin jo nukkumassa.

Viikonloppu meni nopeasti. Venni vei minua ympäri kylää ja kävimme uimassakin. Vesi oli kylmää, mutta onneksi kotona oli lämmin sauna vastassa. Kerroin kaiken Antista Kallion perheen naisille. Äiti vähän ihmetteli, kun en ollut kertonut aiemmin, mutta oli hän iloinen puolestani. Ja Venni myös. Mutta sitten hän sanoi myös "Voi ei, Emma ei oo enää mun pikkunen sisko."
Rakastan heitä, ja aion pitää parempaa yhteyttä tästä lähtien. Aion myös soittaa Elisalle. Ja puhua Stellalle. Ainiin, ja-

No, ehkä ensin kuitenkin etsin Antin.

"Huomenta, Emma!" ,Santerin iloiset kasvot tervehtivät minua keittiössä.
Minä pörrötän pojan hiuksia ja sanon hyvät huomenet myös ohjaajille ja parille muulle nuorelle.

Syön suklaamuroja ja kaakaota - todella terveellistä.
Mutta kokoajan ajattelen vain sitä, missä ihmeessä poikaystäväni luuraa.

•

Seison bussipysäkillä kädet löysien farkkujen taskuissa. Vilkuilen kokoajan taakseni toivoen näkeväni Antin kävelemässä kohti. Mutta ei häntä näy missään.
Sen sijaan Niklas katselee minua pysäkin toisella puolella. Väläytän hänelle tiukan katseen, melkein kuin sanoisin "lopeta, toi on ärsyttävää".

Bussi tulee ja minä hyppään kyytiin ilman poikaystävääni.

Otan puhelimen hupparin taskusta ja tekstaan hänelle:

Antti, missä sä oot? 🧐

Ei onneksi mene kauaakaan, kun poika vastaa.

Antti:
Aa sori ku en ilmotellu. Oon faijan luona.

Minä:
häh? siis keskustassa?

Antti:
Juu, sillä menee nykyään paremmin 😌 Huomaan siitä et se ei enää juo.

Minä:
kiva kuulla!

Antti:
Nähään etupihan kiikuilla ihan pian😘

•

Pikakävelen bussin luota kohti etupihan kahta kiikkua, joista toisella näen poikaystäväni istumassa.

Nähdessäni minut hän nousee, hymyilee ja laittaa kädet valmiiksi sivuille. Minä kiedon omani hänen ympärilleen ja halaan poikaa pitkään.

"Tiiätkö kuinka ikävä mulla oli?" ,huokaan.

"Mullaki sua, enkeli."

Jostain syystä tuo sana saa kyyneleet nousemaan silmiini. Minä erkanen pojasta ja katson häntä kuin hän olisi juuri sanonut maailman kauneimman lauseen. Menkat on ehkä tulossa, kun olen näin tunteellinen, mutta en voi sille mitään, että kyyneleet valuvat poskilleni ja minä naurahdan itkun seasta. Se on sellainen naurahdus, jonka joku saattaa päästää nähdessään raskaustestissä kaksi viivaa.

"Mitä nyt?" ,Antti hymyilee ja pyyhkii kyyneleet peukalollaan.

"Ei mitään. Ei yhtikäs mitään" ,naurahdan ja nousen varpailleni suutelemaan poikaa.

Hetken päästä ja minun rauhoituttua Antti laskee käsivartensa olkapäälleni ja me kävelemme kouluun yhdessä.

•

Antti on jäänyt kerran luokalle, joten hän täyttää jo tänä vuonna 18. Itseasiassa neljän päivän päästä, perjantaina. Sitähän sitten juhlistetaan, ja isosti.
Mietin mielessäni tulevaisuutta. Kaikki on niin avoinna, ja minua pelottaa hieman.

"Emma?" ,Stellan ääni hätkähdyttää minut todellisuuteen.

Teemme biologian parityötä käytävällä, ja Stella on paljon motivoituneempi kuin minä. Totta puhuen lukio ei ole alkanut minulla kovinkaan hyvin. Englanti ja äidinkieli kyllä sujuu, mutta muissa aineissa on hankaluuksia. En tiedä, miten ikinä voisin valmistua tästä koulusta. Kaikki tuntuu niin vaikealta ja rankalta. Mutta onneksi minulla ei ole oppivelvollisuutta enää, voin lähteä täältä milloin haluan.

Saamme kuitenkin Stellan panostuksella parityön tehtyä. Kellot soivat ja koulu loppuu.

Minä:
missä meet?😴

Antti:
Pääsin liikasta 🤠 Lipputangolle

Pojan viestit ovat välillä niin tulkinnan varaisia, että naurattaa. Mutta minä kuitenkin kävelen etupihan lipputangolle ja siellähän Antti odotteleekin, reppu toisella olkapäällä ja tutut collegehousut jalassa.

"Vittu meillä oli hauskaa, pelattiin futista" ,poika selittää silmät loistaen.

Minä kuuntelen hiljaa ja mietin sitä, mitä tapahtuu, kun Antti muuttaa pois.
Mitä minä sitten teen?

Onkohan se Jumalan tahto, pitää meidät erossa?

Toivottavasti ei. Minä nimittäin alan rakastua tuohon poikaan.