missä te olitte?

527 16 3
                                    

Antti ja Niklas menivät juttelemaan ohjaajille, ja minä suuntasin yläkertaan.
Elsa on yläkerran aulassa vastassa.
"Missä te olitte??" ,hän utelee ja halaa minua.
"Mitä, onks jotai käyny?" ,kysyn.

"Se Niklas, sille ei ollu vapaata huonetta, joten piti laittaa ihan uudet huonejärjestelyt!"
Elsan ilme on vaivaantunut.
"Me ei taieta olla enää samassa huoneessa..?" ,kysyn taas.
Elsa pudistaa päätään surullisesti.
"Antti saa oman huoneen koska se on vanhin. Ja.. Sä meet Saran kans samaan."
Huokaan.
Just. Sara on rasittavin 12-vuotias jonka tiiän.
"Entä sä sit?" ,kysyn vielä.
Elsa katsoo lattiaan.
"Itseasiassa, Emma.. Mä joudun muut-"
Hänen äänensä katkeaa ja kyyneleet nousevat hänen silmiinsä.
Laitan käteni hänen ympärilleen.
"Hei, ei mitään hätää. Kaikki järjestyy kyllä.."

Vaikka se onkin ihan perseestä.
Elsa on ollut ainoa ihminen täällä, johon olen voinut täysin luottaa. Miksi hänen täytyy muuttaa juuri nyt?
Kun Elsan itku laantuu, hän kertoo:
"..mut siirretään Jountulaan."
Jountula on 20 kilometriä täältä, ja sillä on aika huono maine.
"Voi rakas"
Halaan häntä tiukemmin.
Elsa niiskuttaa ja pyyhin hänen poskiltaan kyyneleet.
"Me pidetään yhteyttä, eikö vaan?" ,sanon yrittäen hymyillä parhaani mukaan.
Hän nyökkää.

Halaamme vielä hetken ja sitten alakerrassa soi kello.
Se tarkoittaa, että on aika siirtyä iltatoimiin.

Kiirehdin vanhaan huoneeseemme, pakkaan vähäiset vaatteeni ja tavarani kassiin ja kannan ne uuteen huoneeseen.
Onneksi Sara ei ole siellä vielä.
Huone on pinkki.
Siis, tosi pinkki.

Huoh.

Vihaan pinkkiä.

Heal Me (FIN)Opowieści tętniące życiem. Odkryj je teraz