Heal Me (FIN)

tällä kertaa oikeasti

Silloin, kun Niklas keskeytti suuteluaikeemme, tiesin, etten voisi kauaa enää vastustaa ja odottaa Anttia.
Pallo oli hänellä ja nyt, tässä puistossa, tämän koivun alla, hän haluaisi käyttää mahdollisuutensa.
Antin katse on intohimoinen, kun hän heitettyään smoothien roskikseen tulee takaisin viereeni.
Liikahdan aivan häneen kiinni, niin että jalkamme koskettavat.
"..mä tykkään susta."
En tajunnutkaan, millaista se olisi sanoa se ääneen. Kuin olisi antanut tunteidensa lentää ilmaan ja Antin ottaa ne kiinni.
Ottaisiko hän?

"Mäki susta. Ihan helvetisti" ,Antti vastaa hymyillen.
Hymyilen ujosti takaisin.
Sitten hän lähestyy kasvoillaan minua varovasti.
Kun hän melkein hipaisee huuliani, suljen silmäni ja annan hänen johdattaa.
Antti laittaa kätensä poskelleni niin kuin kaikissa leffoissa, ja painaa pehmeät huulensa omiani vasten.
Kun hän ottaa ne pois, olen aivan lumoissani.
Ennen kuin ehdin reagoida, hän laittaa suunsa takaisin suuni eteen ja raottaa omaansa hieman.
Teen samoin, ja hän laittaa kielensä suuhuni.
Hetken mietin, onko se jotenkin kiusallista, tai että osaanko minä, mutta sitten Antti näyttää, että huolehdin turhaan.
Kielemme liukuvat hetken vastakkain, kunnes erkanevat.

Antin hengitys muuttuu hieman raskaammaksi, kun hän suutelee kaulaani.
Minä yritän pysyä tällä maapallolla.
Kun hän vihdoin perääntyy, minä hymyilen onnellisena.
En olisi halunnut ensisuudelmaani keneltäkään muulta.
Aivan pienen hetken mielessäni kävi ajatus siitä, onko tämä syntiä, mutten halunnut välittää.
Antin kanssa en halua ajatella sitä. Hän tekee minusta paremman ihmisen, eikä saa oloani jotenkin syntiseksi tai likaiseksi.
Hän saa minut tuntemaan oloni normaaliksi lukiolaistytöksi.

Ja se tunne on kuin huumetta.