•Something ain't right•Sope ff fin•

34. Sohva

[Seokjin]

Kellon lähennellessä aamuyötä, vetäydyimme kaikki nukkumaan. Jimin, V ja Jeongguk menivät Yoongin vierashuoneeseen ja jotenkin mahtuivat kaikki samaan sänkyyn. Njaa, ei kai heitä läheisyys haittaa. Yoongi ja Hoseok taas menivät Yoongin huoneeseen nukkumaan. Ja minä... Minä nukun Namjoonin kanssa sohvalla. 

Periaatteessa ei olisi mitään väliä olisimmeko tässä vai kotonamme tekemässä yhtään mitään. Mainitsin tästä kyllä Yoongille, mutta Yoongi tosin huomautti, että se on kuitenkin hänen sohva jolla nukumme. Ei siinä, kyllähän itsekkin suuttuisin jos minun sohvallani peuhattaisiin.

Yoongi antoi meille peiton ja pari tyynyä ja lähti huoneeseensa. 

"Öitä kaikki!" hän huusi ennen kuin sulki ovensa.

"Öitä!" me muut huusimme yhteen ääneen.

Yoongi sulki ovensa ja jätti minut Namjoonin kanssa kaksin pimeään olohuoneeseen. Istuimme molemmat hiljaa eri puolilla sohvaa, eikä kumpikaan uskaltanut sanoa mitään. Tai no en minä ainakaan. Voi saatanan helvetti miten vitussa minun pitäisi yrittää olla top jos en pysty sanomaan edes yhtä lausetta?? 

"Jinnie." Namjoon sanoi hiljaa.

"Mitä?" vastasin hänelle hiljaa, mutten katsonut häntä.

"Tuu tänne."

"Miks?"

"Tule ny vaa ni kerron."

"No vittu fine." mutisin hiljaa.

Laahauduin sohvalla lähemmäs Namjoonia. Kun istuin hänen viereensä, Namjoon päätti että minäpäs istun hänen sylissään. Namjoon siis nosti minut syliinsä ja kietoi kätensä kehoni ympärille. Nielaisin hermostuneena. Päätin kuitenkin olla rohkea ja pitää katseeni Namjoonissa.

"Mitä sul oli asiaa?" 

"Mä oon pahoillani. Sä varmaan vihaat mua, mut mä silti haluan sanoa, että se mitä tänään kävi, oli täys vahinko. Mä en tunne mitään Krystalia kohtaan. Ja mä taisin sanookkin sen jo aikaisemmin, mut sanonpaha uudestaan. Mä rakastan sua. Mä ymmärrän täysin, jos sä et enää halua jatkaa tätä meidän suhdetta-"  Namjoon sanoi, mutta keskeytin hänet.

Otin tämän pään kämmenieni väliin ja suutelin häntä. Suljin silmäni ja hymyilin poikaystäväni reaktiolle. Kohta Namjoon vastasi suudelmaan. Hän nosti kätensä hartioilleni ja alkoi leikkimään hiuksillani. Vetäydyin kuitenkin kauemmas.

"Mitä sä teet?" naurahdin.

"Leikin sun hiuksilla. Enks mä saa?" 

"Et. Mä oon vihanen sulle." sanoin ja laitoin käteni puuskaan.

"Enks mä saanukkaan anteeks?" Namjoon kysyi hämmentyneenä.

"Ei me mistään semmosesta puhuttu."

Namjoon huokaisi ja katsoi selkeästi surullisena ulos ikkunasta takapihalle. Aloin hymyilemään Namjoonille. Hän oli aivan käsittämättömän suloinen. 

"Idiootti, tietenki sä saat anteeks." sanoin samalla kun käänsin Namjoonin kasvot takaisin itseeni päin.

"Oikeesti?" tuo kysyi innoissaan.

"Joo." sanoin ja annoin tuolle pusun huulille.

Ei mennyt kauaakaan kun me jo nukkua tuhisimme sohvalla lähekkäin.

[Hoseok]

Istuin sängyllä ja odotin Yoongia. Ei onneksi mennyt kauaa ennen kuin hän tuli huoneeseen sulkien oven perässään.