•Something ain't right•Sope ff fin•

17. Roska

[Yoongi]

Perjantai-iltapäivä oli viimein koittanut. Se tarkkoitti sitä että koulun jälkeen menisimme hakemaan Hoseokin sairaalasta. Sen jälkeen kävisimme kaupassa ja viettäisimme viikonloppua Taehyungin, Jiminin ja Jeonggukin kimppakämpässä. En tiedä sitten että mitä siitä mahtaa tulla, sillä Vminkookin meno on välillä aikas lujaa.

Leväytin koulun ulko-ovet auki. Tänään oli ollut viileämpi päivä kuin muina päivinä. Aurinko paistoi kyllä, mutta tuuli puhalsi kasvoihini mukavasti. Odotimme Seokjiniä koulun pihalla jonkun aikaa. Lähdimme tallustamaan kohti sairaalaa. Kävelimme kävelykatua pitkin naureskellen samalla jollekkin typerälle. 

Olin joka päivä koulun jälkeen käynyt Hoseokin luona käymässä. Olin tuonut hänelle koulukirjoja ja läksyjä. Hän tosin sanoi että ei olisi tarvinnut. Sain hänet kuitenkin tekemään tehtäviä ja opetin hänelle kappaleiden asioita kun hän ei tajunnut jotain. Puhuimme taas melkein kaikesta maan ja taivaan välillä. Yksi asia kuitenkin pisti silmääni: Hoseok vaikutti välillä tosi poissaolevalta.

"Mikä on Hobi?"

"Ei mikää."

Luotan Hoseokiin, mutta haluaisin että hänkin luottaisi minuun.  Hän on minulle tosi tärkeä. Hän saa aina sydämmeni hakkaamaan. Ei, en ole ihastunut. En ole. Älä väitä vastaan. Okei pitäisiköhän minun käydä jossain mielentilatutkimuksessa?

Astuimme sairaalan ovista sisään ja menimme suoraan portaisiin, kohti Hoseokin huonetta numero 172. Käytävässä kuului vaan askeliemme ääni, sillä olimme hiljentyneet. Emme nimittäin viitsineet käkättää täyttä kurkkua sairaalassa. 

Saavutimme Hoseokin huoneen oven Jimin paukutti molemmilla nyrkeillään nopeasti oveen ennen kuin avasi sen.

"Derveee!" Jimin tervehti huoneessa tavaroitaan pakkaavaa Hoseokia kovaan ääneen.

"Mitä sä oot vetäny?" Hoseok vastasi Jiminille.

Kun pääsimme kaikki sisälle, halasimme jokainen Hoseokia vuorotellen. MInun vuoroni tullessa halaus kesti pidempään kuin muilla, koska kumpikaan meistä ei halunnut päästää irti. 

"No niin rakastavaiset, ei meillä ole kokopäivää aikaa seisoskella täällä." Namjoon sanoi.

Päästin irti Hoseokista nopeasti ja katsoin Namjoonia 'haista vittu'-ilmeellä. 

"Etkö se ollut just SINÄ, joka meitä shippas?" Hoseok tuhahti.

"Siitä ei puhuta." Namjoon vastasi nopeasti.

"Okei, turvat tukkoon ja lähetään." Seokjin sanoi ja läimäisi kätensä yhteen.

Minä nyökkäsin ja Hoseok nappasi reppunsa sairaalasängyltä.

"Onko sulla kaikki?" Jimin varmisti.

"Joo."

Lähdimme sairaalasta bussipysäkille päin. Menemme bussilla sillä Hoseokilta on liika urheilu/liikkuminen kielletty. Odotimme pysäkillä linja-auton saapumista puhuen samalla viikonlopun suunnitelmista.

"Mun pittää käyä sitte kotona ennen ku tuun teille." sanoin Taehyungille.

"Joo, nuo muutki meinas käydä kotonansa. Me mennään kauppaan sillä välin. Jos meitä ei näy ni sä tiiät missä se vara-avain on. Tiiäthän?" 

"No jos se on siellä missä viimekski."

"No missä muuallakaa?"

 "No vittu vaikka rännissä! Ei susta ikinä tiiä."