Mitä voi seurata siitä, kun toisiinsa junassa tutustuneet Hoseok ja Yoongi tapaavat toisensa yllättäen samassa lukiossa?
Aloitettu: 29/7/2020
Virheitä korjattu 19/11/2023 alkaen
Lopetettu:
Olimme jotenkin selvinneet Yoongin talosta ulos ilman huuliemme kosketuksia toisiaan vasten. Perkeleen Taehyung. Se oli niin lähellä. Hetkinen, Yoongi läheni minua samoin, miten minä häntä. Onko minulla sittenkin mahdollisuus saada poika itselleni?
"Hoseok."
"Hoseok."
"Hoseok!" Yoongi huusi ja sai minut pois ajatus maailmastani.
"Häh mitä kuka missä?" sanoin hämmentyneenä.
"Meidän pysäkki on seuraavaks."
Päästyämme Yoongin kotoa kävelimme asuntolalla, sillä se ei ollut pitkä matka kävellä. Käväisimme nopeasti luonani ja sen jälkeen otimme bussin kohti Vminkookin kotikoloa. Pojat olivat jollain ihmeellä saaneet vanhempansa suostuteltua kimppakämpän hankkimiseen. He olivat muuttaneet mukavan kokoiseen omakotitaloon kesällä ja olin käynytkin siellä pari kertaa ennen koulun alkua.
Bussi pysähtyi ja astuimme ulos autosta. Olimme saapuneet rauhalliselle omakotialueelle. Yoongi käveli vähän edelläni kohti taloa, jonka seinät oli maalattu tummanruskeiksi. Talon pihalla oli joitain puita ja pensaita, jotka toivat kodikkuuden tunnetta. Ne kahisivat mukavasti tuulessa. Pienellä terassilla nökötti pöytä ja muutamat penkit. Yhdellä penkillä istui Namjoon. Terassin portailla taas istuskeli Seokjin.
"Missä perseessä ne yhet on?" Namjoon kysyi kun huomasi meidät tulevan.
"Eiks ne teille soittanu?" Yoongi kysyi ja käveli portaiden vierellä nököttävän kukkaruukun luo ottaen jonkun kasvin lehtien seasta avaimen.
"Soittanu mitä?" Seokjin kysyi ihmeissään.
"Eli ei. Ne joutu kävelee, koska bussi ei päässy menemään jonku kolarin takia." Yoongi selitti avatessaan oven meille.
"No hyvin meni, Namjoonki on parempi kuski." Seokjin sanoi.
"Enhä mä osaa ajaa?"
"Se oli se pointti Namjoon rakas." sanoin.
"Haista vittu." Namjoon tuhahti.
Aloimme nauramaan typerälle keskustelullemme samalla astuen taloon sisään. Yoongi piti meille ovea auki. Jätimme kenkämme eteiseen ja kävimme nakkaamassa reppumme olohuoneeseen joka oli lyhyen eteiskäytävä asian päässä. Olohuoneessa oli lasinen kahvipöytä kulmasohvan ja television välissä. Sohvan taakse oli rakennettu lasiseinä, josta näkyi pieni takapiha. Istahdin sohvalle ja nappasin repustani penaalin ja vihkon. En keksinyt muutakaan tekemistä, eikä huvittanut olla puhelimella. Kaivoin penaalista kynän ja selailin vihkoani etsien tyhjää sivua.
"Hidasta ny perkele mä haluun nähä niitä." kuulin Namjoonin äänen sanovan.
Nostin katseeni vihkostani ja näin Namjoonin joka oli kumartunut eteeni katsomaan kirjailemellista tuherrusta vihkon sivulla. En edes sanonut mitään ja Namjoon nappasi vihon käsistäni ja istui viereeni tutkimaan sitä.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
