•Something ain't right•Sope ff fin•

8. Oma Rakas Sänky

•Hoseok•

"Moi äiti. Joo, tulin just kotiin." sanoin kun astuin sisään asuntooni.

"Juu matka meni tosi hyvin, juttelin yhen söpön pojan kaa joka tuli jostain Daejeonista kyytiin. Sen paikka oli mun vieressä ja päädyttiin juttelee." 

"Ei äiti mä en oo kusessa siihen... Ainakaan vielä."  sanoin hiljaa.

"Kuule Yoongi on Daegusta, ei sillä oo mitään asiaa Gwangjuun." vastasin vähän nolona kun äitini sanoi että Yoongi olisi aina tervetullut meille.

"No mä nytte lepäilen ja puran tavaroita, sit mä varmaan meen syömään jonnekki." 

"Juu, soitellaan, heippa." sanoin ja lopetin puhelun.

Laskin matkalaukkuni eteiseen reppuni viereen.
Riisuin nahkatakkini ja ripustin sen naulakkoon omalle paikalleen.
Revin melkein kenkäni pois jaloistani. Kenkien saaminen pois oli vapauttavaa mutta samalla nenääni kantautui sukkahien haju.
Ei siinä oikeastaan ole mitään yllättävää sillä olinhan pitänyt kenkiä ainakin 5 tuntia.
Nappasin reppuni ja laukkuni eteisen laittialta ja kävelin makuuhuoneeseeni.
Avasin reppuni ja aloin heittelemään sen sisältöä sängylleni.
Reppuni ollessa melkein tyhjä, laskin sen taas lattialle. 

Tassuttelin suihkutilaan ja aloin riisumaan vaatteitani jotka heitin hetken päästä pyykkikoriin.
Astuin suihkuun ja avasin hanan. Aluksi kylmä vesi osui iholleni mutta pian muuttui lämpimäksi.
Kastelin hiukseni ja hetken päästä pesin ne shampoolla ja hoitoaineella. Pesin itseni jollain ihmeen vaniljan tuoksuisella saippualla jonka olin ostanut koska se oli halpa :D.
(Ja tässä välissä kävin itsekkin suihkussa lol.)
Oli mukavaa ja virkistävää käydä suihkussa.
Junassa oli tullut kuuma, en tosin tiedä johtuiko se siitä että ulkona oli kuuma ja istuimme Yoongin kanssa aika lähekkäin, plus nauroimme ja heiluimme aika paljon, vai johtuiko se pelkästään Yoongista.
Silloin kun juna nytkähti liikkeelle ja melkein kaaduin Yoongin päälle, pääsin tarkastelemaan hänen kauniita kasvojaan läheltä. Tummanruskeat nappisilmät joita olisin voinut tuijottaa paljon kauemmin, vaaleanvioletit hiukset ja pieni mustanruskea juurikasvu, suloinen nenä jota olisi tehnyt mieli tökätä ja huulet jotka kääntyvät suloiseen kissamaiseen hymyyn. 

Ei, en ole ihastunut. Ainakaan vielä. Tiedän itseni, ja se tarkoittaa sitä että kun ihastun, niin tunteet iskevät päin naamaa ja lujaa.
Niin kävi kerran, eikä se päättynyt hyvin.
Sinä kesänä kun muutin tänne, eli vuosi sitten, törmäsin poikaan joka esittäytyi Wonhoksi. 
(älä kysy miksi Wonho koska ei mulla oo mitää ihmeellistä syytä siihen) 
Minäkin esittäydyin myös ja Wonho sanoi että hänenkin nimensä on Hoseok.
Juttelimme jonkun aikaa, mutta myöhemmin tapasimmekin lukiossa. Syyskuussa olin jo tajunnut että olen ihastuntut Wonhoon.
Kerroin siitä Namjoonille välitunnilla käytävässä mutta joku oli kuullut sen ja alkanut levittää tietoa.
Ja tietenkin Wonhokin kuuli sen jotakin kautta ja tuli kysymään minulta että ovatko huhut totta.
En sanonut juuri mitään mutta hän kai näki silmistäni että se oli totta. Hän sitten antoi suoraan pakit mutta nykyään olemme jo väleissä.
Pakkien saaminen tuntui hirveältä ja se masensi minua seuraavat pari päivää.
Jäin jopa parina koulupäivänä kotiin nukkumaan jne.
En vain pystynyt olla tekemisissä kenenkään kanssa.
En halua kokea sitä uudelleen.

Sain itseni pestyä ja suljin hanan. Astuin ulos suihkusta ja nappasin pyyhkeen.
Kuivasin ensin hiukseni ja sitten vasta vartaloni.
Laitoin pyyhkeen lantiolleni ja lähdin makuuhuoneeseeni.
Avasin vaatekaapin oven ja otin sieltä jotkut bokserit ja t-paidan.
Puin ne päälleni ja vein pyyhkeen takaisin vessaan.
Raivasin osan sängylleni laittamistani tavaroista sivummalle ja rojahdin sängylleni.
En muistanut että minulla oli näin mukava sänky.
Se oli jopa niin mukava että taisin nukahtaa joksikin aikaa.