•Something ain't right•Sope ff fin•

31. Vasikka

[Yoongi]

Illan päätteksi olimme kaverini kanssa istumassa sairaalan odotushuoneessa odottamassa lisätietoja ja ystäväni vanhempia.

Heille tietenkin oltiin soitettu sairaalasta ja he olivat lupautuneet tulemaan paikalle mahdollisimman nopeasti.

Jossain vaiheessa eräs lääkäri kävi kysymässä meiltä, että tietäisimmekö vanhemman pojan illan kulusta mitään.

En vielä kehdannut siinä vaiheessa sanoa mitään.

Mutta sitten...

Lääkäri kertoi että vanhemman verestä oli löytynyt huumausainetta, silmäni laajenivat ja aloin panikoida.

Sen enempää miettimättä vuodatin kaiken tietämäni ulos suustani.

Ystäväni katsoi minua vierestä järkytyneenä siitä että olin edes liikkunut tämän seurassa.

Lääkäri nyökkäili vastauksilleni ja lähti kiitettävän nopeasti pois paikalta.

"Yoongi mitä helvettiä?" ystäväni kysyi minulta.

"Kiltti anna anteeksi. Mä- mä en tiiä mihin mä oon sekaantunu."

"En mä ole vihanen, järkyttyny vaan. Ja ainaki saatiin selville et mitä mun broidille kävi."

"Mm."

"Hei älä itke. Ei tää oo sun vika."

"Ei ookkaa, mut entä jos joku saa tietää et mä oon kertonu aikusille niitten viikonloppu pärinöistä."

"Mä lupaan et kukaan ei saa tietää."

Ehkä tunnin kuluttua ystäväni vanhemmat saapuivat sairaalalle.

Lääkäri johdatti meidät kaikki vanhemman pojan huoneeseen, jossa tuo makasi sairaalasängyssään tokkurassa.

Itse en mennyt huoneeseen edes sisään, vaan jäin oviaukolle kurkkimaan.

Lääkäri selitti tilannetta muille ja hetken päästä ystäväni äiti otti minut käytävän puolelle juttusille.

"No niin Yoongi. Mistäs sinä olet tuollaisia kuullut?"

"Mistä tiesit että minä lääkärille kerroin?"

"Te kaksi hänet tänne saitte. Eikä meidän tyttö kyllä missään huumepiireissä liiku."

"No... mä oon saattanut joskus pyörinyt sellasten kanssa... Mä lupaan etten mä ite ole koskenu päihteisiin. Ja mä olin sellasessa porukassa tänään aiemmin ennen kun mä menin teille. Ne suunnitteli jotain, mut mä lähin iha hyvän sään aikana pois sieltä."

"Ja keiden kanssa sä oot oikeen pyöriny?"

"Rehellisesti sanottuna mä en oo varma kun ne kutsuu toisiaan lähes koko ajan katunimillä. Anteeksi."

"Älä ole Yoongi pahoillasi. Ennemminkin kiitos." hän sanoi ja veti minut haliin.

"Kiitos mistä?"

"Siitä että nyt tiedän mitä on tapahtunut."

Kello lähenteli kahta yöllä kun pääsimme kaverini kanssa nukkumaan.

Seuraava koulupäivä pelotti minua. 

Olin aivan tarkoituksellakin melkein koko ajan kiinni ystävässäni. Jos oli väkisin tehtävä jonkun muun kanssa joku parityö, sain sanat suustani väkipakolla. Ei sillä että minulle oltaisiin paljoa edes puhuttu.