•Something ain't right•Sope ff fin•

13. Verta, Verta, Ei Oo Eka Kerta

Nii joo dodanoin jos oot herkkä tai et kestä ällöjä juttuja ni ehkä kanttii skipata tää luku.

[Yoongi]

Juoksin huoneeseen sisään ja näin Hoseokin. Hän istui sairaalasängyllä (siis u know semmonen hökötys mitä on aina terkkareilla ja lääkäreillä) nojaten seinään. Hän tärisi ja yski verta. Kävelin hänen luokseen ja matkalla nappasin kosteuspyyhkeen, tai no sellaisen vastaavan. Istuin Hoseokin viereen ja aloin putsaamaan hänen verisiä kasvojaan. Hän sulki silmänsä tiukasti kiinni kun pyyhin verta pois haavoista.

"Sattuuko?" kysyin häneltä.

Hoseok vain nyökkäsi pitäen silmiään tiukasti kiinni. Yhtäkkiä hän sai kovan yskäkohtauksen. Hoseok yski ja yski kuin viimeistä päivää. Hän nojautui eteenpäin. Silmäni avautuivat suuriksi järkytyksestä, kun hänen suustaan alkoi valua verta.

"Herranjumala Hoseok, mitä Taeyang oikein teki?" sanoin paniikissa.

"L-löi... j-j-joka p-paik-kaann." hän sanoi hiljaa ääni väristen.

Hoseok  nojautui takaisin seinää vasten kun yskäkohtaus laantui. Nostin Hoseokin paitaa ja näin ties kuinka monta mustelman alkua. Laskin paidan helman takaisin alas ja otin Hoseokin nyt vähän puhtaammat kasvot käsiini.

"Hoseok ei mitään hätää, ambulanssi tulee kyllä." sanoin hänelle yrittäen olla itkemättä.

"Y-Yoon-gi... älä i-it-ke." Hoseok sanoi ennen kuin alkoi taas yskimään.

Hän nojautui taas eteenpäin, mutta liialla vauhdilla, sillä hän kaatui nelinkontin lattialle. Hoseok yski taas kuin viimeistä päivää. Hän alkoi tärisemään vielä enemmän mitä aiemmin. Hoseok piteli vastaansa oikealla kädellään, pitäen itseään pystyssä vasemmalla kädellään. Nousin ylös sängyltä ja kyykistyin Hoseokin viereen ja aloin silittämään hänen selkäänsä. Hoseok alkoi kakoa ja nosti oikean kätensä suunsa eteen. Hän näytti siltä että voisi oksentaa minä hetkenä hyvänsä, eikä mennyt pitkään, että Hoseok oksensi lattialle jotain veren ja äskettäin syömämme luonaan sekaista litkua. En kestänyt katsoa ystäväni tuskaa, joten aloin itkeä. Liikunnan opettajamme astui pian sisään huoneeseen. 

"Ambulanssi on tulossa pian-" hän sanoi, mutta keskeytti lauseensa kun hän huomasi missä tilassa Hoseok on.

"Herranjumala..." opettajamme kuiskasi silmät lautasen kokoisina.

Hoseok lopetti oksentamisen ja hänen vasen kätensä petti. Sain hänet kuitenkin kiinni ennen kuin hän olisi rojahtanut omaan oksennukseensa. Pidin hänestä tiukasti kiinni.

"H-Hoseok, e-ei mitää-n hätää." sanoin itkien ja ääni väristen. 

Seuraavat minuutit kuluivat tuskallisen hitaasti. Hoseok yski säännöllisin väliajoin. Opettaja oli lähtenyt pihalle odottamaan ambulanssia. Olin siis yksin pojan kanssa, joka oli juuri ja juuri tajuissaan, tietämättä mitä tehdä. Jonkun ajan päästä kun Hoseokin hengitys alkoi hidastua. Menin vielä enemmän paniikkiin mitä olin jo valmiiksi. Tarkistin nopeasti Hoseokin pulssin ranteesta. Tunsin sen olevan niin hidas, että se sai hälytyskelloni soimaan, ja aloin itkemään melkein hysteerisesti. Puristin Hoseokin kättä niin kuin elämäni riippuisi siitä. 

"H-Hoseo-k... sä et saa k-kuolla." sanoin yrittäen pitää ääneni kasassa.

Yllätyksekseni Hoseok puristi myös kättäni.

"Yoon-gi." hän sanoi hyvin hiljaa.

"Hoseok, älä. Älä k-käytä s-sun voimia."