•Something ain't right•Sope ff fin•

1. Gwangju

•Hoseok•

Gwangju, yksi Etelä-Korean suurimmista kaupungeista, kotikaupunkini.
Asuin täällä aina syntymästä asti kunnes muutin Seouliin, pääkaupunkiin, opiskelemaan.
Eli ei niin hienosti sanottuna lukioon. Menen lukion toiselle lukuvuodelle noin kahden viikon päästä.
Voi helevetti.
Joo, en hirveemmin ole kiinnostunut opiskelusta. En pitkään aikaan.
Itseasiassa motivaatio lähes kaikkeen katosi noin vuosi sitten.
Siitä lisää joskus. Ehkä.

Tänään on siis viimeinen päivä Gwangjussa (ennen syyslomaa ja joulua jne.) ennen kuin lähden takaisin Seouliin.
Voisinhan tietenkin jäädä tänne vielä pidemmäksikin ajaksi mutta, haluan omaa rauhaa, vaikka olenkin ollut vain äitini kanssa.

Isäni lähti lätkimään aika hätäseen työmatkalle Euroopaan tai mitä lienee sen jälkeen kun tulin kaapista ulos.
Ja hän on kyllä sielä "työmatkalla" pysynytkin, sillä siitä on ainakin vuosi kun tulin kaapista.
Kyllä, olen homo.
No can do, tällänen mä olen.
Vitun homofoobikko.
Tuli muuten semmoset huudot ruokapöydässä, sitten lähdettiin ovet paukkuen todennäköisesti sille kuuluisalle röökinhakureissulle, ei kuule isäukkoa näkynyt pariin päivään yllätys yllätys.
Iha hemmetin mukava kun oma isä joka oli rakastanut sinua koko elämäsi ajan alkaa kohdella sinua kuin roskaa koska et ole hetero.
Äitini ja siskoni ottivat sentään asian hyvin vastaan.
Ainakin se vaikutti siltä.
No ei vaan, kyllä he olivat ihan hyvillään että kerroin.
Sanoivat että tuleva poikaystäväni olisi aina tervetullut meille.

Asiasta kolmanteen: enää noin 2 viikkoa kesälomaa jäljellä ennen kuin kouluhelvetti alkaa.
Jännä kun joskus odotin innolla koulun alkua ja nyt toivois ettei loma ikinä loppuisi.
En halua että tämä loppuisi vaikka suurinpiirtein joka päivä teen sitä samaa paskaa.
Ei se kuitenkaan kyllästä.
Eihän täällä ole yksikseen hirveästi mitään erikoista jaksa tehdä.
Äidillä on valtava kirjahylly aivan täpötäynnä kirjoja mitä en olisi vaikka vuosi sitten edes halunnut koskea, mutta nyt paremman tekemisen puutteessa otin ihan summanmutikassa jonkun kirjan ja luin sen.
Sitten luin toisen, ja kolmannen, sitten olinkin lukenut jo varmaan kymmenen kirjaa. Hups.
No ei siinä, lukeminen on mukavaa.

Olisihan minulla mahdollisuus tehdä vaikka mitä esim. urheilla, mutta nykyään teen sitä vain pakottamalla itseni tekemään sitä.
En nimittäin halua olla mikään lihapulla. En siedä itseäni.
Ja jos varmaan 20 eri ihmistä ei olisi toitottanut että minussa ei ole mitään vikaa, olisin ollut haudassa ties miten pitkään.

Joskus elin tanssimisen takia, ja sekin on nyt jäänyt vähemmälle. Vaikka sitäkin harrastan enää sen takia että taito ei kuole.
Tai siis mikä taito. En minä mitään osaa.
Joskus urheilin jne. mutta nykyään yllätys yllätys hengästyn helposti.
Toisaalta ihan loogista kun on suurimman osan ajasta jumittuneena sängyn pohjalla.
Joo, masennus.
Diagnosoitu joskus miljoona vuotta sitten, eikä varmaan tule yllätyksenä että diagnoosi tuli sen jälkeen kun isä lähti mäkeen.
Jos minulta kysytään, en tunne sitä miestä.

Terve terve.
Joo en tiiä saako tästä mitään selvää ja että onko tää tarpeeks pitkä.
Oon epävarma. Vau oikeestikko :D
No öö jos mä jotain voin sanoo nii ekat luvut varmaa tulee Hobin näkökulmasta ja sitte ehkä vaihtuu Yoongin näkökulmaan lol.
Mutta.
Nyt no kello 1.33 joten tää jää tähän.
Hyvää yötä.
(en mene vielä nukkumaan)