•Something ain't right•Sope ff fin•

15. Laitevika

[Seokjin]

Kävellessämme käytävää pitkin nopeasti kohti tuntematonta. Huomasin kuinka Namjoon tarkkaili käytävää joka haarautui oikealle. Namjoon lähti yhtäkkiä juoksemaan käytävälle jonne hän oli hetki sitten tuijotellut. Me kaikki huomasimme sen ja lähdimme juoksemaan Namjoonin perään. 

"Yoongi, mikä hätänä?" kuulin Namjoonin sanovan. 

Namjoon oli siis ilmeisesti spotannut Yoongin itkemässä sohvalla sikiöasennossa. Namjoon istui nopeasti Yoongin vasemmalle puolelle ja otti hänet halaukseen. Taehyung taas ryntäsi Yoongin oikealle puolelle ja liittyi halaukseen. Minä, Jeongguk ja Jimin kyykistyimme Yoongin eteen miettimään, että mitä helvettiä on tapahtunut.

"S-siellä alko joku laite piippaamaan. M-mä en oo varma missä välissä se piippaus loppu m-mut mua pelottaa että H-Hoseok k-k-kuoli." Yoongi sai sanottua änkyttäen.

"Yoongi, Hoseok on taistelija. Se ei lähe tästä maailmasta helposti." Namjoon sanoi rauhoittelevasti.

"M-mutta e-entä jos joku l-laite hajos nii e-että-"

"Yoongi älä menetä toivoa." Taehyung keskeytti hänet.

"Nii, Hoseok on sanonu mulle että se aina ennen muistutti olla menettämättä toivoa. Sen sisko kutsu sitä j-hopeksi sen takia." Jimin kertoi.

"Joskus kun me tehtiin jotain tyhmää se esittäyty näin: I'm your hope, you're my hope, I'm j-hope." kerroin Yoongille, joka nyt oli lopettanut itsemisen.

"Eiku se oli 'I'm your hope, I'm your angel.'" Jeongguk sanoi.

"Se oli eri kerta." Namjoon sanoi.

"No mutta pointti on kuitenkin se että Hobi on niin kauan elossa kun on toivoa." sanoin yrittäen olla jotenkin kannustava.

"Mikä hiton vertauskuva toi oli olevinaan?" Taehyung kysyi kummissaan.

Kohautin olkiani ja hetken tuijottamisen sekä hiljaisuuden jälkeen aloimme nauramaan. Melkein heti kun rauhoituimme nauramisesta, läheisestä huoneesta avautui ovi. Huonesta tuli ulos hoitajia ja lääkäreitä. Huomasin kuinka Yoongin katseessa kasvoi pelko ja paniikki. Viimeisenä ulos tullut lääkäri oli pysähtynyt luoksemme, ikään kuin odottamaan puheenvuoroa. Pomppasin nopeasti ylös.

"Hei, nimeni on Kim Seokjin. Tulimme katsomaan miten Hoseok voi." sanoin asiallisesti ja kättelin lääkäriä. 

"Hyvää päivää, olen tohtori Woo. Olin juuri tulossa kertomaan Hoseokin tilanteen." tohtori Woo sanoi.

"Miten Hoseok voi?" kuulin Namjoonin sanovan.  

(en tiedä edelleenkään näistä mitään)

"Kun hänet tuotiin tänne, hän oli leikkauksessa, jossa sisäinen verenvuoto tyrehtydettiin. Leikkauksesta on nyt muutama tunti. Hänet laitettiin happilaitteeseen, hapen saannin turvaamiseksi. Kuitenkin laitteeseen tuli vika, eikä Hoseok saanut happea. Hoseokin sydän pysähtyi happivajeen takia, mutta happilaite vaihdettiin ja sydän saatiin lyömään. Nyt hän on tajuttomana, mutta herää kyllä viimeistään tunnin päästä. Voitte mennä katsomaan häntä, mutta hänen herätessään painkaa tällä kertaa sitä nappia." lääkäri sanoi ja lähti.

Katsoimme kaikki ihmeissämme Yoongia.

"Sitä nappia mitä kuka." Jeongguk kysyi.

"Toi ukko käski painaa nappia kun Hoseok herää. Hoseok ei tosin antanut mun painaa sitä nappia..." Yoongi selitti hiljaa.