•Something ain't right•Sope ff fin•

37. Pizzapala

Disclaimer: osa sisältää itsetuhoisuutta ⚠️

[Hoseok]

Heti puhelun loputtua aloimme käkättämään kuin viimeistä päivää. Nauroimme molemmat kippurassa sohvalla melkein hapenpuutteeseen asti.

"Vittu ne tappaa meiät maanantaina!" Yoongi sanoi naurun seasta.

"Ei helevetti mä haluisin nähä niitten ilmeet nyt!" sain itse sanottua.

Nauraa räkätimme Yoongin sohvalla jonkun aikaa ennen kuin aloimme molemmat haukkoa happea.

Yoongille nauraminen oli selvästi liikaa ja hän tippui sohvan reunalta lattialle. No sehän sai meidät vain uudestaan nauramaan.

Hetken kuluttua aloimme taas haukkoa happea. Tällä kertaa kumpikin rauhoittui oikeasti.

"Oijoi, mä en kestä." sanoin kun olin saanut itseni rauhoittumaan.

"En mäkään. Namjoon varmaa ripustaa meiät jostai esinahasta kattoon roikkumaan ku se näkee meidät seuraavan kerran." Yoongi sanoi.

"Nii jos näkee."

"Älä taas alota mä kuolen kohta happivajeeseen jos mä nauran uuestaa."

"Voi ei, enhän mä sitä voi sallia." sanoin lässyttäen.

Virnistin ja siirryin sohvalta Yoongin viereen lattialle. Yoongi katsoi minua epäillen.

"Ei! Älä ees ajattele sitä!" Yoongi huusi.

"Myöhästä!" vastasin tuolle ja aloin kutittaa häntä.

"Eiiiii!" Yoongi huusi kikattaen.

"Kutikutikuti- AU!!" huusin.

"Yoongi mitä helvettiä et sä voi tollee vaa purra toista!"

"Voinpas jos joku hyökkää tolleen!"

"Minä mittää hyökänny, tulin vaa söpöä kissanpentuu rapsuttaa."

"MÄ EN OO MIKÄÄ KISSANPENTU!"

"Oletpas ja söpö sellanen." 

"Ja te ette mukamas seurustele." kuului eteisestä.

Katsoimme molemmat nopeasti eteiseen. Eteisessä seisoi tuttu sinihiuksinen poika. 

"Taehyung mitä vittua sä täälä teet?" Yoongi kysyi.

"Unohin mun laturin. Kävin hakee sen. Hei sori ku keskeytin, mä täst meen nii voitte rauhas jatkaa." Taehyung sanoi, näytti laturiansa ja lähti.

"Uskalsit sitten jättää Jiminin ja Jeonggukin kahestaan?" kysyin ennen kuin sinihiuksinen lähti.

"Ne olis muutenkin kahestaa sillä välin ku mä oon töissä. No jaa heippa nähään joskus!" Taehyung sanoi ja lähti.

Pysyimme hetken hiljaa katsellen ulko-ovea josta teini oli äsken kulkenut. Hiljaisuus rikkoutui kumminkin aika nopeasti, sillä Yoongi alkoi huutaa.

"VITTU MULLA ON TÄNÄÄN TÖITÄ!"

"Okei tajutaan älä huuda mulla menee kuulo."

"Hups. Sori."

"No iha mite vaa. Missä sä oot töis?" 

"Jossai kaupassa, se oli ainoo minne pääs mun aikataululla."

"Okei. Ehkä mä täst lähen kotiin tekee läksyjä." sanoin ja nousin ylös.