Mitä voi seurata siitä, kun toisiinsa junassa tutustuneet Hoseok ja Yoongi tapaavat toisensa yllättäen samassa lukiossa?
Aloitettu: 29/7/2020
Virheitä korjattu 19/11/2023 alkaen
Lopetettu:
En voinut uskoa silmiäni. Ihatukseni makaa tajuttomana lattialla suurin piirtein koko vasen käsi verille viillettynä.
Ryntäsin vanhemman vierelle niin nopeasti kuin pystyin. Asetin käteni Hoseokin kaulalle tarkistaakseeni tuon pulssin. Pulssi tuntui ja Hoseok hengitti yhä.
Otin Hoseokin olkapäistä kiinni ja käänsin hänet selälleen. Katsoessani vanhemman kasvoja tunsin suolaisten kyynelien tunkeutuvan silmiini. Miksi Hoseok tekee itselleen näin?
Tuntui että minun olisi pakko soittaa edes jotain apua, joten olin ottamassa puhelintani jonka olin laittanut takataskuuni. Käteni ei kuitenkaan ehtinyt ottaa puhelinta, sillä tunsin kuinka jokin yhtäkkiä tarttui vasempaan käsivarteeni.
Silmäni revähtivät auki. Hoseok piti oikealla kädellään kiinni omastani silmät hieman raollaan.
"Yoongi... Ootko se sinä?" tuo kysyi hiljaa.
"Hoseok mitä helvettiä sä oot tehny?!" huusin itku kurkussa.
"Mä..."
"Älä sano yhtää mitää. Mä soitan jollekki."
"Älä." Hoseok sanoi matalla äänellä mikä totta puhuen vähän säikäytti minut.
"M-mut sä- mun pitää soittaa jollekki!"
"Kuka sut pakottaa?"
"Ei kukaan mut-"
"Nii, ei sun tarvi soittaa mihinkää. Tuot mulle vaa vessasta ensiapu tavarat ni kaikki on hyvin."
"Eikä ole! Sulla voi olla ties mitä tulehduksia-"
"Yoongi mulla ei oo mitään hätää. Ei tähän tarvita ulkopuolista apua."
"Tarvitaanpas! En mä osaa-"
"Oot sä ennenki osannu."
"Hoseok..."
"Yoongi kaikki järjestyy." Hoseok sanoi ja otti käteni omaansa silittäen sitä.
"...Hyvä on. Missä kaukana ne sun ensiaputavarat on?"
"Vessan peilikaapissa."
"Okei, pysy siinä." sanoin ja nousin ylös lähteäkseni.
"Iha niiku mä tästä mihinkään pääsisin." Hoseok sanoi pienen naurahduksen kera.
[Hoseok]
Yoongi katosi pian kulman taakse. Katselin hetken aikaa kattoa kunnes käänsin katseeni vasempaan käteeni. Se oli täynnä kuivuneen veren peittämiä viiltohaavoja. Miten selitän Yoongille viiltelyn syyn?
Pudistin ajatuksen mielestäni ja päätin yrittää nousta istumaan. Otin tukea oikella kädelläni ja yritin nostaa yläruumistani. Siitä ei kuitenkaan tuntunut tulevan mitään mutta jatkoin silti yrittämistä. Lähes heti kuulin takaani tömähdyksen.
"Sanoinko että pysy siinä?" Yoongi ärähti ja kipitti nopeasti vierelleni.
"Mä yritin nousta ylös."
Yoongi laittoi oikean kätensä selkäni taakse ja vasemmalla piti olkapäästäni kiinni ja nosti minut nojaamaan keittiökaappia vasten.
"Pitäskö meän vaihtaa paikkaa? Sänky on varmaa mukavampi kui lattia." sanoin.
"Ehkä..." Yoongi vastasi hiljaa.
Hän nousi taas ylös ja otti oikeasta kädestäni kiinni. Yritin päästä ylös vasemman jalan voimin. Se ei kuitenkaan onnistunut ja todennäköisesti näytti enemmän epämääräiseltä sähläykseltä.
Yoongi tarttui vasempaan käteeni ja nykäisi minut ylös. Ylös pompatessani otin kiinni Yoongin olkapäistä pysyäkseni pystyssä. Pidin oikeaa nilkkaani ilmassa ettei se rasittuisi ja pettäisi taas alta.
Kasvomme olivat taas vaihteeksi lähekkäin. Katselimme toistemme kasvoja hiljaa. Huomioni kiinnittyi kuivuneisiin kyyneliin lyhyemmän poskilla. Liikutin oikean käteni lyhyemmän poskelle ja pyyhin tuon silmän alusia peukalollani.
"Itkitkö sä?" kysyin hiljaa.
"No arvaa. Säikäytit mut taas vaihteeks melkee hengiltä." tuo vastasi ja kietaisi kätensä vyötäröni ympärille ja piilottaen päänsä rintaani vasten.
"Anteeksi." sanoin hiljaa.
Seisoimme siinä jonkun aikaa ennen kuin Yoongi ehdotti paikan vaihtoa. Yoongi laittoi oikean kätensä vyötärölleni ja asetti vasemman käteni hänen olkapäilleen. Aloimme hitaasti taapertaa kohti makuuhuonettani.
Sängyn vierelle pääsetessämme Yoongi istutti minut sängylle ja nosti molemmat jalkani sängylle. Sen jälkeen hän haki nopeasti ensiaputarvikkeet keittiön lattialta.
Yoongi istahti viereeni sängylle ja alkoi kaivelemaan ensiapulaukkua. Hän otti laukusta desinfiointilappuja. Yoongi avasi yhden ja otti kädestäni kiinni. Hän katsoi kättäni surullisena.
"Hoseok miksi?"
"Mä... Au!" vinkaisin kun Yoongi alkoi putsaamaan haavojani.
"Anteeks." tuo sanoi pahoittelevasti.
"Ei se mitään. Omaa typeryyttä tää taas oli."
Välillemme syntyi hiljaisuus. Yritin miettiä kuinka selitän viiltelyn syyn ja Yoongi taas varmaan yritti miettiä ylipäätään jotain sanottavaa.
"Mä... Mulla tuli eilen mieleen yks juttu... Se liitty yhteen tyyppiin kestä mä välitän aivan saatanasti. Mä mietin et onkohan sillä juttua yhen tytön kanssa." kerroin ja yksinäinen kyynel valui poskelleni.
"Hoseok ei toi oo mikään syy tehä tollasta. Ja jos se tyyppi kestä sä tykkäät ei tajua kui mahtava ihminen sä olet nii se ei tiiä mitä se menettää."
Huuleni kaartuivat pieneen hymyyn. Yoongi oli suloinen puhuessaan tietämättä itsestään.
Sori ny vähä lyhyemmästä luvusta mut mua väsyttää aika saakelin paljon. Jatkuu sit ens luvussa varmaa tosta kohasta tai en oo varmaa riippuu miten jaksan tehä tätä 🤠
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
