•Something ain't right•Sope ff fin•

4. Peli-ilta

•Hoseok•

Kotiin päästyäni kello oli jo yli kahden.
Riisuin kenkäni eteisessä ja kävin nakkaamassa avaimeni sinne minne aina ennenkin.
Laskin kauppakassini keittiötason viereen lattialle.
Sitten laitoin puhelieni laturiin ja kävelin olohuoneeseen.
Hoipertelin olohuoneessa etsien kaukosäädintä löytäen sen television edestä.
Napsautin digiboksin ja telkkarin päälle ja peruutin pari askelta, sitten heittäydyin selälleni sohvalle.
Selasin hetken aikaa kanavia ja päädyin hetkeksi katselemaan jotain k-draamaa.
Kyllästyin kuitenkin aika nopeasti, minulle nimittäin tuli yksinäinen olo kun nuo kaksi mitälie päänäyttelijää kuhertelee... Ja itse kun on sinkku.

Harmikseni en ole vielä löytänyt sitä oikeaa vierelleni.
Pakko kyllä myöntää, että on tullu monesti kuolattua aika monen jätkän perään.
Disclaimer: suurin osa on ollu heteroita. 

Hetken päästä minulla meni hermot siihen k-draamaan ja aloitin taas TV-kanavien selailun. loppujenlopuksi päädyin katsomaan jotain lastenohjelmaa jossa koirat puhuu ja pelastaa ihmisiä.
Niissä on aina parasta kun logiikat ovat päin persettä, tai niitä ei vain yksinkertaisesti ole, ja niitä pääsee ranttaamaan.
Tai sitten ne ovat oikeasti hauskoja ja/tai kiinostavia. 

Jossain välissä minua kuitenkin alkoi väsyttämään ja silmäni painuivat kiinni.

•Hobin äiti :D•

Pääsin töistä vähän kolmen jälkeen pois.
Kotimatka kestäisi noin puoli tuntia. Odotin tulevaa bussia pysäkillä.
Oho, bussi on kerrankin ajallaan. Astuin sisään, leimasin kortin laitteeseen ja menin istumaan ikkunapaikalle, ns vakiopaikalleni, nostaen laukkuni syliini.

(Ja tässä vaiheessa huomautan että revin nää etunimet omasta päästä!)

Noin 5 minuutin kuluttua puhelimeni soi.
Etsin sen laukustani keskittymättä soittajaan.

"Jung Minjeong." vastasin nopeasti puhelimeen.
"Hei Minjeong, mitä kuuluu?"
"Ara? Öö, joo hyvin menee."
"Oliko yllätys että soitin?" ystäväni sanoi nauraen.
"Ei kun en vain katsonut kuka soitti, olen siis bussissa menossa töistä kotiin.
Mutta ei tässä mitään ihmeellistä ole tapahtunut. Miten sinulla menee?"
"No pääsin vihdoin lomalle ja ollaan itseasiassa tulossa Youngjaen kanssa Gwangjuun.
Ollaan kyllä vähän illemmalla siellä, no ei ruuhkalle voi mitään." Ara sanoi ja innostuin.
"Voi että, olisi mukava nähdä taas pitkästä aikaa!
Oletteko kuinka pitkään?
Haluatteko tulla käymään meillä joku päivä?"
"Ollaan noin viikko.
Pyöritään siskoni luona.
Ja siis tottakai olisi mukava nähdä. Miten teillä on menoja?"
"Itseasiassa Hoseok lähtee huomenna junalla takaisin Seouliin.
Että jos hänet haluatte nähdä niin teidän kannattaisi tulla suoraan meille. Ja voimmehan me olla toisena päivänä ihan kahdestaankin jos Youngjae osaa olla itsekseen."
"Osaahan hän olla vai mitä?" Ara kysyi pojaltaan.
"Joojoo äiti kyllä osaan." kuulin Youngjaen vastaavan.
"No, muistatko missä asun?"
"..." linja hiljeni hetkeksi ennen kuin Ara taas vastasi.
"Joo kyllä muistan, hetki piti vain miettiä." 
"Okei hyvä.
No mutta jutellaan syvällisemmin sitten myöhemmin."
"Joo, heippa nähdään illemmalla." 
"Heippaa." kuulin kun Ara alkoi kikattamaan ennenkuin puhelu katkesi.

Kohta olinkin jo kotini läheisellä pysäkillä ja nousin seisomaan.
Ovet aukesivat edessäni ja astuin ulos bussista.
Tästä pitää vielää kävellä lyhyt matka kotiin.
En valita sillä käveleminen tekee hyvää työpäivän ja bussimatkan jälkeen. 

Koti ovelle päästyäni testasin ensin että onko ovi lukossa siltä varalta jos Hoseok olisi lähtenyt jonnekkin.
Ovi ei ollut lukossa.
Astuin eteiseen ja riisuin takkini, laitoin sen naulakkoon ja riisuin kenkäni.
Näin eteisessä paperikassin, eli Hobi oli ainakin käynyt jossain mutta oli ilmeisesti ennättänyt kotiin ennen minua.