26. Tunkki

82 7 4
                                    

[Hoseok]

Avasin oven ja sisällä minua jo odottikin tuttu nainen.

"Hei Hoseok! Siitä onkin pitkä aika kun viimeks juteltiin. Miten kesä meni?" nainen sanoi kun istahdin häntä vastapäätä.

"Meni oikeastaan yllättävän hyvin."

"Mahtavaa kuulla."

Hän kyseli sitä sun tätä ja kerroin suurin piirtein kaiken mitä viime viikolla oli käynyt.

"Onko isästäsi kuulunut mitään?"

"Ei, eikä välttämättä tarvitsekkaan."

"Miksei?"

"En mä enää halua tuntea sitä. Tää kaikki on vaa lumipallo efektiä sen tekemisien jälkeen."

"Joo, ymmärettävää. Olisi kuitenkin hyvä jos vielä joskus saisitte asiat sovittua."

Astuin ulos luokasta kun kellot soivat toistamiseen. Välitunti alkoi. Ei haitannut yhtään että psykologin luona oli vierähtänyt päälle tunti.

Lähdin kävelemään kohti portaita pitkin sohville päin. Sohvilla näin jo tutut kasvot.

Hetkonen... Yksi puuttui.

"Missä Yoongi?" kysyin.

"Jennien ja näiden kanssa." Taehyung vastasi.

Olisi pitänyt arvata. Ei Yoongi minusta enää välitä.

Päivät kuluivat kulumistaan. Yoongi vietti entistä enemmän aikaa Jennien kanssa. Hän tuli vain syömään samaan pöytään. Ja sitäkin vain harvoin.

Viikkojen vieriessä jätin ruokailun kokonaan välistä ja istuskelin käytävillä.

Kohta viikot olivat muuttuneet kuukausiksi. Olin lähes täysin eristäytynyt muista.

Tänään olisi täysin samanlainen kuin muutkin. Kävelin viileänä syysaamuna kohti koulua. Olimme viettäneet pari päivää sitten Jeonggukin syntymäpäivää porukalla. Silloin juttelin Yoongin kanssa ensimmäistä kertaa pitkään aikaan.

Koululle päästyäni kävelin suoraan tupakka nurkalle. Nojauduin seinään ja nappasin taskustani yheden röökin jonka olin joskus pentuna pöllinyt isältäni. Se oli ollut taskussani siitä asti.

Otin sytkärin toisesta taskustani ja olin sytyttämässä tupakkaa. Joku tyttö kuitenkin tuli luokseni ja nappasi röökin kädestäni.

"Mitä sä luulet tekeväs?" tyttö kysyi.

"No mitä veikkaat? Anna se takas." tuhahdin.

"Se ei oo hyväks sulle." tyttö sanoi, laittoi tupakan taskuunsa ja lähti.

Jäin tuijottamaan tämän perään ihmeissäni. Laitoin sytkärin takaisin taskuuni ja lähdin sisälle.

Tapani mukaan istuskelin välitunnilla lattialla. Nojasin päätäni lokeroon ja pidin silmiäni kiinni.

"Mikset sä oo syömässä?" kysyi tuttu ääni.

Avasin silmäni ja näin samaisen tytön, joka oli vienyt tupakkani.

"Kuka sä oot mua määräämään?" tuhahdin.

"Ei oo terveellistä jättää syömättä joka päivä. Onks kaikki hyvin?" 

"Mulla on kaikki okei."

"En usko." tyttö sanoi ja istui viereeni.

"Mä oon Wheein, sä oot Hoseok eiks niin?" tyttö esittäytyi.

•Something ain't right•Sope ff fin•Where stories live. Discover now