Vaikeuksista voittoon!

Part 21

Nyt on tiistai ja olen menossa jo viimeiselle tunnille. Laura ja Santeri ilmestyvät minun vierelleni kuin tyhjästä. 

"Moi" Laura ja Santeri sanovat ja Laura halaa minua. 

"Moi" sanon, kun Laura päästää minusta irti. Tällä tunnilla ei ole muita kuin Laura minun kanssani. 

"Missä sulla on tunti?" kysyn Santerilta. 

"Tos, teitä vastapäätä." tuo sanoo ja osoittaa tuota tuttua porukkaa. Nyökkään vain vastaukseksi. Huomaan Mirellan ja Selenan kanssa siellä. Toivon, että Leo ei ole kertonut sille vielä. Kävelemme noiden luokse ja näen, kuin Mirella hivuttautuu koko ajan lähemmäksi Leoa. 

"Kato moi" Niilo sanoo ja me sanomme kanssa moi. 

"Mennäänkö röökille?" Santeri kysyy. Katson kelloa ja totean, että kerkeisimme ihan hyvin. 

"Mennää vaa" Onni vastaa ja lähdemme ulos. Mietin menenkö ja totean, että ei siitä ole vielä haittaa. Ja en edes tiedä vielä aijonko pitää tämän. En halua muutenkaan, että ihmiset alkavat epäilemään vielä. Kävelemme koulun taakse ja otan röökin. Otan taskustani sytkärin ja sytytän sen. Otan ensimmäiset sauhut ja tunnen kuinka nikotiini alkaa virtaamaan pitkästä aikaa kehossani. Saan Leolta hieman outoja katseita, mutta en jaksa välittää. 

"Tuleekos Alva bileisii" Jere kysyy ja oletan, että hän ei tiedä lapsesta. 

"Niin siis nyt viikonloppuna vai" kysyn ja tuo vain nyökkää. 

"Emmää pääse" sanon ja saan kysyvän katseen melkein kaikilta. 

"Niii siis meen käymää Tampereella" selvennän, silti nuo tapittaa edelleen hieman kummissaan. 

"Säähän kävit siellä just. Onks siellä joku ongelma?" Santeri kysyy huolehtuneesti. 

"Eei niillä on kuulemma vaa jotain asiaa ja ne haluaa kertoo sen kasvotusten" valehtelen omasta mielestäni aika sujuvasti ja ilmeisesti se tehoaa kaikkiin. Huomaan kuitenkin, että Laura katsoo minua hieman kummaksuen. Huomaan vasta, että Mirella ja Selena olivat jääneet sisälle.

Pian alamme menemään takaisin sisälle, joten tumppaan tupakan maahan ja lähden kävelemään sisälle päin. Jään porukasta jälkeen ihan tarkoituksella ja ilmeisesti, Leo tajuaa sen. Huomaan Lauran kokoajan hieman "vahtivan" minua. 

"Mä meen sen takia käymään nyt Tampereella, aijon kertoa." sanon hiljaa ja tuijotan koko ajan eteeni, että se ei ehkä niin paljon vie huomiota. 

"Okei" kuulen vain Leon sanovan ja sitten tuo hieman nopeuttaa vauhtia. Jään jälkeen muista.

Kävelen käytävää pitkin ja pian tunnen kun, joku kiskaisee minua hihasta. Käännyn tuohon päin ja näen Lauran seisovan minua vastapäätä tiukka ilme kasvoilla. Tuo lähtee taluttamaan minua jonnekin suuntaan. Olemme käytävällä, jossa on vain pari vessaa ja jotain muita komeroita. 

"Sul on jotain salattavaa, mä huomaan sen" tuo sanoo tiukasti. 

"Eikä oo" sanon ja katson tuota viattomasti. "No kai mä nyt huomaan, sulla ja Leolla on jotain salattavaa, Onks teillä ollu joku ihana yö kahestaan vai seurusteletteko te? Mikä tää homma on? Se kattoo sua koko ajan jotenki oudosti?" Laura puhuu. En osaa vastata mitään. Huomaan kellon olevan jo aika paljon, meidän olisi kohta mentävä tunnille tai me myöhästytään. Mietin pitäisikö kertoa, mutta ei ainakaan nyt. 

"Meillä alkaa tunti pitäis mennä" sanon ja olen jo lähdössä. Tuo kuitenkin kiskaisee minut takaisin. 

"Et mee minnekkää, sää just äsken paljastit, että sulla on jotain salattavaa. Kerro, me seistään tässä tasantarkkaan niin kauan et sä kerrot." tuo sanoo. 

"Okei, mä lupaan oikeesti lupaan kertoa sulle tunnin jälkeen, mutta en nyt" sanon ja katson vakuuttavasti tuota. Tuo katsoo minua hetken epäilevästi, mutta nyökkää sitten. Lähdemme kohti luokkaa.

Tunnin jälkeen lähden kävelemään lokeroille. Laura seuraa minua koko ajan. 

"Mennää ulos, jos oot valmis" sanon ja tuo vain nyökkää. 

"Mennäänkö me" kuulen Aman sanovan takaatani. 

"Minne te ootte menos" Laura kysyy ja katsoo meitä tiukasti. Ama tajuaa, että Laura ei tiedä ja katsoo minua pahoittelevasti. Alan vetämään heitä ulos. Menemme hieman syrjemmälle koulusta. 

"Me mennään sairaalaa" sanon ja katson Lauraa. Tuo katsoo minua ihmetellen. 

"Mä oon raskaana" sanon ja tuon kasvoille nousee häkellys. 

"Mi-Mitä" tuo sanoo ja katsoo minua aivan ihmeissään. 

"Siis Leolle vai, mitä vittua" tuo melkein huutaa. Katson ympärilleni, mutta kukaan ei ole kiinnittänyt sen kummempaa huomiota.

 "Mut siis onnee, saanko määki tulla" Laura sanoo

"Siis minne?" kysyn ihmeissäni

"No sinne sairaalaan" Laura vastaa ja nyt on minun vuoro hammäsytä

 "No kai sää voi tulla" sanon ja lähdemme kävelemään kohti sairaalaa.

Pääsemme sairaalalle, Laura on kysellyt minulta kaikenlaista koko matkan ajan ja olen yrittänyt parhaani mukaan vastailla.

Makaan nyt asuntolassa, olen jo raskausviikolla 6+2. Me puhuimme siellä vain ja sain tietää kaiken maailman asioita. Näin myös pienokaisen jo varhaisraskauden ultrassa. En tiedä haluanko pitää sen, en ole ollenkaan varma. Päätän lähteä lenkille, jotta saan asiota hieman selvemmiksi. Vaihdan nopeasti vaatteet ja lähden lenkille.

......................................................

703 sanoja 

Ääääh!! Tuli nyt jotenki tosi huonoluku omastamielestäni. Soriiii!

-Jaaaa_a