Vaikeuksista voittoon!

Part 17

Sori tää luku on tosi lyhyt ja tää hyppää nyt tosi paljon eteenpäin, koska mulla ei oo fiilistä, kirjoittaa semmosta perus arkee, mutta joo.

-Jaaaa_a .....................................................................

Nyt siitä on mennyt kaksiviikkoa, kun sain tietää Leosta ja Mirellasta. Mitään ei ole tapahtunut kaikki on samallalailla.

Herään siihen, että minulla on huono-olo. Nousen sängystä ja vaihdan vaatteet. Menen sen jälkeen keittiöön tekemään aamupalaa, pian tunnen, kun oksennus on nousemassa kurkkuuni ja juoksen vessaan.

Ilmoitan Amalle, että en pääse tänään kouluun, koska minulla on huono-olo. Menen takaisin sänkyyni. Herään uudestaan joskus 12 ja huono-olo on mennyt jo ohi, mutta vatsani on kumminkin vielä vähän kipeä.

Katson ohjelmia minun puhelimeltani, kun kuulen että ovi avautuu. "Tässä potilas" Ama sanoo ja antaa minulle karkkipussin ja limsaa. "Voi kiitos!" sanon ja halaan Amaa. "Hei älä, mää en halua, että toi tarttuu" Ama sanoo naurahtaen. "Ei mulla enää oo ollu huono-olo se oli vaan aamusta." sanon ja avaan karkkipussin. "Okei" Ama sanoo ja istumme sängylle. "No mitä kuuluu, ollaan oltu ihan liian vähän kahestaan." Ama sanoo ja naurahtaa. "No nii ollaan, sää oot ihan liikaa kiinni siinä sun poikaystävässäs" huudahdan ja Ama alkaa nauramaan. "No nii ei mitään kummalista, sen pariviikkosen jälkeen" sanon ja laitan takaisin ohjelman pyörimään. Puhumme kaiken laista ja katsomme ohjelmaa, kunnes kello näyttää jo aika paljon. "Jääkkö sää tänne yöks vai?" kysyn kun huomaan, että Ama alkaa vaihtamaan vaatteitaan. "Joo" Ama sanoo ja hymyilee minulle.

Aamulla herään taas huonoon-oloon, mutta en oksenna. Vaihdan taas vaatteet ja menen syömään aamupalaa. Menen takaisin huoneeseen, jossa Ama laittautuu ja menen kanssa laittautumaan. Pian Ama lähtee huoneesta pois.

Kävelemme koulunpihalla kohti taas tuota samaa rinkiä ja halaan Lauraa. "No oliko pahakin mahatauti" Laura kysyy ja katsoo minua tutkailen. "Eeei se meni jo ohi aamun jälkee" sanon tuolle hymyille. "Ookhei" Laura sanoo. Käännän katseeni Leoon, jonka kainalossa on Mirella. Huomaan Mirellan vieressä myös Selenan ja Oliverin, ja mihtäs helkuttia noi täällä tekee? Katson Amaan päin, joka katsoo minua hieman ehkä jopa säälien. Taas nuo puhuvat jostain, mutta en jaksa kuunnella.

Nyt on ruokatunti ja päätimme mennä ruokalaan syömään, koska siellä on pinaattilättyjä. Menemme pöytään ja tajuan heti, että Leo, Mirella, Oliver ja Selena istuu meidän viereisessä pöydässä, koska emme mahtuisi samaan pöytään. Onneksi ne istuu tuolla toisessa pöydässä, koska en jaksa katsella niiden idiootti naamoja.

Pian koulu jo loppuu ja lähden lokeroilleni. "No tuutkos sää asuntolalle?" kysyn Amalta, joka ilmestyy viereeni. "Sori, Jeren vanhemmat on tehny meille illallisen niin mun pitää mennä niille" Ama sanoo ja halaa minua ennen kun lähtee Jeren luo, joka istuu Leon kanssa vähän patkan päässä.

Kun olen saanut otettua ja laitettua kirjani niin suuntaan katseeni samaan penkkiin, jossa he istuivat, mutta nyt siinä istuu vain Leo, joka katsoo minua. Leon kasvoille nousee hämmennys ja käännän katseeni nopeasti pois. Lähden kohti asuntolaa.

Pääsen asuntolalle ja menen suoraan tekemään tehtäviä. Snäppäilen sen jälkeen ja menen makaamaan sängylleni. Huomaan, että rintani ovat kipeät, joten menen katsomaan kalenterista, että koska minulla pitäisi alkaa menkat. Tuijotan kalenteriani varmaan minuutin, kunnes kerkeän rekisteröimään asian, jonka näen kalenteristani. 

Sanoja 476