Vaikeuksista voittoon!

Part 25

Illalla kun menin nukkumaan en voinut muutakun hymyillä, kaikki on just nyt niin hyvin. Nyt istun aamupalalla asuntolassa. Mietin pitääkö mun muuttaa pois asuntolasta, tai saanko edes jäädä Ouluun. Entä jos äiti ja isi haluaa mut kotiin. En tiiä kaikki on aika kummallista.

Olen pian koulupihassa, en tiedä haluaisinko nähdä Mirellaa. Vaikka se sanoi ymmärtävänsä niin en tiedä silti mitä mieltä se on tästä oikeasti. Olen koko ajan lähempänä koulua, pian näen jo koulun parkkipaikan. Kävelen sen ohi ja pian näen tutun porukan. Kaikki näyttää olevan aika normaalisti, en kummiskaan näe Leoa ja Mirellaa, joka taitaa olla nyt ihan vain hyvä asia. "Moi" sanon ja muut tervehtivät myös. "No mitä Mirella sano?" Laura kysyy, nostan katseeni tuohon. "Emmää oikee tiiä, se kuulemma ymmärsi, mut en ihan kyllä usko tai niiku se ei varmaa kertonu ihan kaikkee. Iha varmasti sitä vituttaa." sanon ja muut vain nyökkäilevät. "Nii tai sit ei" Senni sanoo ja katsoo minua. Katson tuota ihmeissäni. "Täh?" kysyn. "Ette saa sit kertoo kellekkää. Se on ollu tossa samassa tilanteessa, joskus ykkösellä. Se teki aborti." Senni puhuu hiljaa, katson tuota aivan ihmeissäni. Mirella raskaana? Mistä Senni sen tietää? Kaikki vaan kertoo mulle lisää salaisuuksi, kuka hitto se Ennekin on? "Kuka sen isä oli?" kysyn, toivoen vain että ei Leo, tai kai se olisi kertonut. "Joku kolmosella oleva sillo, täys kusipää kuulemma" tuo sanoo. Huh, ei Leo. Nyökyttelen vain. Muutkin näyttävät aika yllättyneiltä. Eikö nekään tiennyt? "Mistä tiiät?" kysyn kummissaan. "Johanna on niiden kaveri tai siis ei ny mitenkää sillee tosi hyvä. mut kyl se on niiden kaa ollu suht koht paljo" Senni sanoo. Johanna on Sennin paraskaveri, joka on eri luokalla kuin kukaan muu meistä. En tiennyt, että ne on kavereita. "Aijjaa" sanon vain. Lähdemme sisälle päin. Biologian tunnilla, varaan lipun Tampereelle ja takaisin. Lähden perjantaina koulun jälkeen ja tulen takaisin vasta sunnuntaina. Ruokalassa istumme samassa pöydässä kuin aina. Näen Leon ja Mirellan tulevan hihnastolle. Toivon että he ei istuisivat samaan pöytään. Huomaan, että pöydässämme ei ole tilaa istua kuin minun viereen ja Jeren viereen. Pian joku istuu viereeni ja epäonnekseni se on Mirella ja Leo menee Jeren viereen. "Moi" Mirella sanoo ja hymyilee meille. "Moi" sanomme. Katson Lauraa ja tuo vain virnuilee minulle. Haista paska.

Päivä meni nopeesti, kaikki meni jotenkin tosi kivasti, Mirella on hymyillyt mulle koko päivän. Istun tällä hetkellä käytävän penkillä. Sovimme Aman kanssa, että menemme kahville koulunjälkeen, koska emme ole ollut kahdestaan vähän aikaan. Näen Aman kävelevän minua kohti. Nousen penkiltä ja kävelen tuota vastaan. "Minne mennää?" kysyn. "No mennääkö siihe asuntolan lähelle." Ama sanoo ja minä vain nyökkään.

Astumme kahvilan ovesta sisään, jolloin nenäämme tuoksahtaa kahvin ja pullan tuoksu. Kello myös kilahtaa, ilmoittaakseen uudesta asiakkaasta. Tilaamme molemmat capucciinon, jonka jälkeen menemme istumaan nurkka pöytään. Juttelemme vähän kaikesta ja pian kahvit tulee. Nauramme ja juttelemme ihan kaikesta, minulla on ollut ihan sika kova ikävä Amaa ja niitä iltoja asuntolalla Aman kanssa. Nykyään Ama vain on Jerellä, ihan kuin Laurakin on Santerilla. Mietin pitäisikö mun kysyä Enteestä Amalta. "Kuka on Enne?" kysyn, ja melkein heti kadun sitä. Ama menee ihan puihin, Ama vain tuijottaa jonnekin ulos. Se ei sano mitään, huomaan sen että se osui jotenkin arkaan paikkaa. "Mistä sä oot kuullu siitä?" Ama avaa suunsa ja jos katse voisi tappaa olisi kuollut. "Ööö no siis Laura vahingossa sano sen" sanon, huomaan Aman silmissä tuskan, surun ja vähän jopa vihan. "Jaa, no se on vaa yks vanha kaveri." Ama sanoo, en usko tuota siihen liittyy varmasti jotain muutakin, mutta en halua kysyä siitä enään, koska Ama ei ilmeisesti tykkää. "Miten sulla Jerellä menee?" kysyn, ja Ama näyttää huojentuneelta.

Istun tällä hetkellä ekalla tunnilla, aamulla olin niin myöhässä, että en kerennyt näkemään muita. Pitäisi puhua vielä Leon kanssa ennen lähtöä, mutta en jaksaisi alkaa juoksemaan sen perässä pitkin koulua.

Koulupäivä meni nopeasti ohi ja nyt mää istun junassa kohti Tamperetta. Minua jännittää enemmän kuin pitkään aikaan. Toivottavasti kaikki menee hyvin. Näin Leon ja sovimme sen kanssa, että soitan sille tänä iltana ja kerron mitä he sanoivat. Tai huomenna, jos en uskalla tänään kertoa. Kukaan niistä ei tiedä tulostani, joten sekin on yllätys. 

.....................................................................................

Sanoja 684

Hellurei! Uutta osaa, viime osasta onkin vähän aikaa 😊

-Jaaaa_a