Vaikeuksista voittoon!

Part 19

Istun asuntolan sohvalla katsomassa, jotain tylsää ohjelmaa. En oikein tiedä mitä ajattelisin, saan lapsen, mites koulu, joudunko muuttamaan takaisin Tempereelle, ja entä Leo. Minua jännittää aivan saakelisti mennä tapaamaan sitä. Leo laittoi minulle vähän aika sitten, että näkisimme puistossa tunnin päästä. Olen jo laittanut itseni lähtövalmiiksi ja odotan että kello on tarpeeksi, onneksi puisto on aika lähellä niin minun ei tarvitse kävellä sinne kauaa.

Istun puiston penkillä ja odotan Leoa. Se laittoi minulle vähän aika sitten että hän lähti, joten Leon pitäisi olla täällä jo kohta. Pian huomaan hahmon joka kävelee tännepäin, sitten tuo istuu samalle penkille kuin minä ja ei sano mitään. Käännän katseeni Leoon ja tuijotan tuota hetken, tuo vain katsoo kauas eteenpäin. "Mää tiiän että tää on vaikeeta ja en mää haluais tuhota sun ja Mirellan suhdetta." sanon ja katson kanssa vain eteenpäin. Kuluu hetki ennekuin tuo vastaa. "Anteeks siitä eilisestä" Yllätyn hieman. "Ei se mitään, saat jo anteeks tällä että halusit tavata" sanon ja kännän katseeni tuohon. Tuo vain naurahtaa ja minä kurtistan kulmiani. "En mää ymmärtänytkää Aman piti käydä ensin mulle räyhäämässä" tuo vastaa ja käntää katseensa minuun. Kurtistan vielä enemmän kulmiani ja tuijotan tuota suoraan silmiin. "Täh, Ama määhän kielsin sitä" sanon. "No se tuli tänä aamuna mun luo." tuo sanoo ja käntää katseensa takaisin eteenpäin. "Ai" sanon ja tuijotan tuota edelleen. "Mää en oo ikinä ajatellu tulevani isäks, ajattelin vaa että saan olla aina nuori, villi ja vapaa. Kukaan nainen tai lapsi ei mua kahlitsis minnekkää..." Leo aloittaa ja siirrän katseeni tuohon. "Sitten sää tulit meille ja sanoit olevas raskaana. Se oli vaa yks iso shokki, sitte mää vaa purin sen shokin huutamalla sulle." Leo jatkaa, josta seuraa pitkä hiljaisuus. En edes ole oikeen ajatellut miltä Leosta tuntuu. "Oon aina halunnu äidiks, oman perheen ehkä kolme lasta, omakotitalo, koira ja joku maasturi. Sitte mää tajusin olevani raskaana, se oli mulle heti selvää, että haluun pitää tän lapsen." sanon ja lasken käteni mahani päälle. "Sitte tulin kertoo sulle ja aloit heti vaa räyhäämää." jatkan. "Anteeks oikeesti" Leo sanoo ja käännän katseeni tuohon. Tuijotamme vain toisiamme. "Ei se mitää enää" sanon. "Koska meet sinne lääkäriin?" Leo kysyy. "Saan ajan varmaa ensviikolle." sanon ja siirrän katseeni eteenpäin. "Jos ei kerrottais vielä kellekkää tästä, ja jos vaikka puhuttais sitte lisää ku on vaktat pöydässä" sanon. "Kelpaa mulle, Mirella varmaa ootta mua jo" Leo sanoo ja siirrän katseeni tuohon. "Mää oikeesti toivon teille pelkkää parasta." sanon ja tuo vain nyökkää. Nousemme penkiltä ja katsomme toisiamme. Halaamme vielä, jonka jälkeen lähdemme eriin suuntiin.

Kävelen hieman pidempää reittiä kotiin, mietiskellen kaiken laista. Pysähdyn silalle, jossa virtaa kovaa koski alapuolella. Minun pitäisi kertoa vanhemmille, ja sitten ne pakottaa mut takaisin kotiin, oikeastaan minun olisi pakko kertoa se niille kasvotusten, joten minun pitäisi mennä sinne taas. Jos nyt ilmoitan niille, että olen tulossa niin ne arvaa heti että minulla on joku hätänä, koska en muuten menisi sinne taas. Ja oikeasti en haluaisi, että minun lapseni äitipuoleksi tulisi, joku Mirella. Haluan Leon itselleni, mutta en saa sitä. Koska lapsi ei kahlitsisi sitä kumminkaan minun luokseni. Arvaan jo nyt että tässä kumminkin tulee käymään niin että olen melkein yksin lapsen kanssa ainakin aluksi, koska no Leo on Leo ja sillä on oma mielipide lapsista. Tunnen kuin pari vesipisaraa tippuu minun päälleni, joten lähden jatkamaan matkaa.

Istun tällä hetkellä sängylläni ja yritän keskittyä äikän esseeseen, mutta siitä ei oiken tule mittään. Ama kyseli minulta heti kun tulin että miten meni ja sitten se lähtikin jo Jerelle. Mietin vain kokoajan vauvaa ja sitä miten tulen pärjäämään sen kanssa. Entä jos en osaa hoitaa sitä ollenkaan.

En jaksa oiken enään tehdä mitään, joten teen iltatoimet ja kaivaudun lämpimän peittoni alle.

Sanoja 603

........................................................................................

Vihdoin saan taas kirjotettua jotai. Ei oo oikeen ollut mitään fiilistä, joten en ole jaksanut väntää mitään paskaa, vaikka ei tääkään nyt mitään timanttia ole. Mutta toivottavasti tykkäsitte ❤