Vaikeuksista voittoon!

Part 24

Istumme kaikki Leon kotona. Kun koulussa Ama ja Laura olivat irtaantuneet halista kaikki halusivat tietää mikä tämä homma on. Juttelimme Leon kanssa ja sovimme, että menisimme Leolle ja kerromme muille paitsi Mirellalle. Sitten kun olemme kertonut heille niin Leo menee Mirellalle ja kertoo hänelle. Oli kyllä pieni työ saada se menemään kotiinsa eikä tulemaan Leolle. Sovimme myös, että ei haluta tämän asian leviävän entistä enemmän. Emme sopineet välejämme vielä Leon kanssa, mutta tapaamme illalla, taas siellä perhanan puistossa.

Kaikki tuijottavat minua ja odottavat, että avaisin suuni. En ollut valmistautunut tähän ja en tiedä miten kertoisin. En tiedä mitä ne tietää ja mitä ne arvaa. Laura ja Ama katsovat minua rohkaisevasti. Katson kaikkia huoneessa olevia, kaikki on siellä, kaikki ketkä kuuluu tähän "porukkaan". Katson viimeisenä Leoa ja tuo katsoo minua odottavasti. En tiedä ketä katsoisin. "Mulla ja Leolla on teille pieni salaisuus" saan sanottua ja siirrän katseeni kelloon joka tikittää toisen sohvan päällä. Kaikki ovat, hiljaa ja antaa minun miettiä rauhassa. Ahdistaa. Jännittää. Tän ei todellakaan pitänyt mennä näin. En ole edes kertonut perheelleni. "Mää oon raskaana" pamautan mitään enempää selittämättä. "Ääääää ihanaa" kuulen Sennin kiljuvan ja hyppäävän minun kaulaani. Naurahdan, kasvoilleni nousee hymy, aito hymy nyt se on sanottu. "Äijästä tulee faija oletan" kuulen Santerin sanovan ja antaa Leolle jätkä halin. "Ja onnee myös sulle" Santeri sanoo ja halaa minua sitten kun Senni on päästänyt minusta irti. "Kiitti" sanon onnellisesti. Myös Jere tulee halaamaan minua. Lopulta myös muut tulee onnittelemaan minua, olen onnellinen. Katson Leoa, tuokin hymyilee, aidosti. Tiedän kumminkin, että kaikki ei ollut tässä, vielä on Mirella ja perheeni, jotka voi kääntää koko asian aivan päälaelleen. Ja myös koko koulu on tietämättä ja Leon perhe. "No kertokaa jotai lisää, te ette oo pari oletan" Jere sanoo kysyvästi ja pudistan vain päätäni. "Öö Mirella on sen skidin äitipuoli vai" Santeri sanoo naurahtaen, ja se saa myös muut naurahtamaan. Minua ei muutakun hymyilytä, katson Leoa ja tuon silmissä paistaa ahdistus. Ymmärrän sen eihän se edes tiedä haluaako Mirella olla sen kanssa enään kun kuulee lapsesta. "Se ei tiedä vielä, Leo on menossa tänää vasta kertomaan sille" sanon ja katson Santeria huomauttavasti, että ei enään tee vitsejä siitä asiasta. "Aaa okei sori" Santeri sanoo ja katsoo Lauraa. "Ketkä siitä sitte tietää?" Onni kysyy ja katsoo minua lähinnä. "Te" sanon lyhyesti. "Täh siis ekkö sää oo kertonu perheelles?" Niilo kysyy ja pudistan päätäni. "Oon menossa nyt viikonloppuna" sanon hieman jännityneesti. Mitäköhän siitäkin oikein tulee. "Lähteekö isäki mukaa?" Santeri sanoo ja katsoo Leoa. Leo vain pudistaa päätään. "Miten te otatte tän näi ihanasti tai siis niiku eikö teitä haittaa?" kysyn ihmeissäni. "No ei todellakaa, toihan on paras uutinen koko mun elämän, kai mää saan olla sen kummi." Senni sanoo ja katsoo minua kuin pikkutyttö karkkikaupassa. "Senni lopeta nyt" Niilo sanoo ja tökkää tuota. "No kyl mää oon vähän arvannu, varsinkin sen sun huudon jälkee tuolla koululla. Ei ollu paljoo vaihtoehtoja, ku ette oo Leon kanssa parikaa" Santeri sanoo hymähtäen. "Mut onhan tää ny iha uutta meille, ja varsinki teille. Tottakai me halutaan olla teidän tukena." Santeri jatkaa ja katsoo meitä rohkaisevasti. "Vaikka sä ootkin ollu meidän porukassa vähän aikaa, niin sää oot silti osa meitä ihan samalla tavalla ku toi Senni tossa" Laura sanoo ja halaa minua takaapäin. Pian me kaikki olemme ryhmä halissa. "Vielä on muuten yks toive" sanon ja he irtaantuvat minusta. "Me toivottais Leon kanssa, että ette kertois kellekkää, koska tässä ny voi tapahtua vaikka ja mitä" sanon. "Tottakai, me ei kerrota mitään" Santeri sanoo ja nostaa kätensä otsalle, kuin armeijassa. Miten minulla onkaan näin ihania kavereita.

Kerroin heille kaiken siitä asti kun huomasin kuukautisteni olevan myöhässä ja soitin Amalle, siihen kun kerroin heille. Jere oli aivan hämillään siitä, että Ama oli lähtenyt hakemaan jotain raskaustestiä silloin. Jätin kumminkin minun ja Leon henkilökohtaiset asiat pois ja en halunnut mm. kertoa sitä Leolle kertomista niin todenmukaisesti kuin se meni. Se on minun, Leon ja Aman salaisuus. Leo lähti hetki sitten Mirellalla ja minua jännittää. Me kävelemme kaupungilla, koska emme voineet jäädä Leollekaan.

Muut jäivät vielä kaupungille ja minä lähdin asuntolalle. Teen hieman koulujuttuja, koska en voi tehdä niitä sitten viikonloppuna. Kun olen saanut ne tehtyä, menen sängylle ja katson leffaa ja syön nuudeleita.

Pian kello on jo sen verran, että lähden puistoon päin. Istun hieman viileälle penkille. Leoa ei näy vielä missään, olen kyllä aika ajoissa. Katselen maisemaa ja lenkkeilijöitä, jotka juoksevat polkua. Näen parin lapsen leikkivän vähän matkan päässä minusta. He nauravat ja kirkuvat iloisina ja onnellisena. Pian heillekin alkaa tulemaan poika ongelmia ja sitten ne huomaa olevansa raskaana, okei toivottavasti ei. Tällä hetkellä en todellakaan välitä siitä minun ja Leon pikkupususta, se oli ihan turha. Välitän vain mitä Mirella on sanonut. En edes tiedä miten haluisin sen reagoivan tähän. Toisaalta en halua siitä mun lapselle mitään äitipuolta, mutta haluan myös Leon olevan onnellinen. Pian joku istuu viereeni ja käännä katseeni tuohon. Kohtaan Leon katseen. En osaa lukea tuosta menikö se hyvin vai huonosti. "No miten meni?" kysyn ihmeissäni. Tuo kaivaa taskustaan rööki askin ja tarjoaa minulle. Pudistan vain päätäni ja siirrän katseeni maisemaan. Kuulen sytkärin äänen ja pian näen savupilven nousevan ilmaan. Annan tuon poltella hetken ennen kuin avaan suuni. Pian kumminkin tuo avaa suunsa. "Ei tykänny, mut sehän nyt oli ihan arvattavissa" tuo sanoo normaalisti ja ottaa pitkän henkosen tupakasta. Nyökkään vain ja siirrän katseeni tuohon. Tuijotan tuo sivuprofiilia, joka on muuten ihan vitun komea ja söpö ja kaikkea mahdollista. "Ku mää menin sinne nii se oli jo valmiiks aika tuohtunu, sit mää sanoin et voitaisko istua rauhassa, ja sit mää sanoin et sä oot paksuna mulle" Leo jatkaa rauhassa. Tekisi mieli kysellä kaiken laista, mutta en viitsi. "No sehän sitte nosti siitä hirveen haloon, kuulemma toin on joku feikki raskaus ja kaikkee paskaa." tuo sanoo ja tumppaa tupakan maahan. Tuhahdan vain ja siirrän katseeni ohi juoksijaan. "Mä kyllä sain sen sitte ymmärtämää ja se lupas pitää turpansa kiinni." tuo vielä jatkaa ja minä yllätyn. Se ymmärsi? "Tota.... Ku me ollaan kerrotti tästä jo niin monelle et mää mietin, et tota" saan sanottua ja käännän katseeni Leoon. "Mitä jos pidetään se" sanon loppuun ja tuijotan Leon reaktiota. Leo kääntää katseeni minuun ja tuon kasvoille nousee hymy. "Pidetään se" Leo vastaa ja alan hymyilemään. "Me saadaan lapsi" sanon onnellisena ja halaan Leoa. "Mä lupaan auttaa sua ja vaikka me ei olla yhdessä nii mää lupaan olla sen vauvan elämässä ihan sata prosenttisesti." Leo sanoo lempeästi ja sydämessäni läikähtää. "Kiitos ihan saatanasti" sanon ja irtaannumme halista. "Anteeks muuten siitä viime kertasesta" Leo sanoo minua pahoittelevasti. "Äh mää oon jo unohtanu sen" sanon, vaikka se on osakseen vale, en jaksa miettiä sitä, mutta silti se kummittelee minussa edelleen. "Tiesikkö muuten, että meillä on ihan helvetin hyviä kavereita." Leo sanoo ja naurahtaa. "Nii on" sanon ja hymyilen aidosti, onnellisesti. Juttelemme vielä kaikesta, kaikesta muustakin kuin lapsesta ja Mirellasta ja tästä kaikesta. Tuntuu, että näin kaiken kuuluu mennä ja oon ihan helvetin onnellinen just nyt, vielä kun oma perhe ottais kaiken hyvin. 

.........................................................................................

Sanoja 1149

Tadaaa! Taas uutta lukua, kertokaa mitä haluisitte tässä tapahtuvan, tai olisko jotain kommentoitavaa tästä kirjasta? Ois kiva kuulla mitä te haluatte  😊💕

-Jaaaa_a