Vaikeuksista voittoon!

Part 11

Herään, kun sänky liikkuu ja samassa tajuan, että en ole kotona. Päätäni särkee ja on tosi huono olo. Samassa tajuan myös, että olen alasti voi vitun vittu. Tunnen vahvat kädet ympärilläni ja alan katselemaan huonetta. Samassa tunnistan huoneen, se kuulu no kelle muullekkaan kun Leolle. Huomaan vaatekasoja pitkin huonetta ja näen siellä myös minun eiliset vaatteet. Katson taakseni ja siellä on Leo, joka nukkuu. Yritän nousta, mutta en pysty, koska Leon kädet ovat liian tiukasti minun ympärilläni. Laitan silmät kiinni ja nukahdan uudelleen.

Herään uudelleen ja tajuan olevani yksin sängyssä. Pian ovi avautuu ja Leo tulee sieltä vesilasin ja särkylääkkeen kera. "Huomenta, tässä olis tällästä." tuo sanoo virnistäen ja laskee ne yöpöydälle. "Huomenta." vastaan ja nousen istumaan sängylle sillä lailla, että peitto on minun ympärilläni. Otan särkylääkkeen ja juon vettä päälle. "Haluisikko mennä pesulle?" tuo kysyy ja katsoo minua tietävällä katseella. "Voihan mää vaikka mennä" vastaan, jolloin tuo heittää minulle pyyhkeen. "Tossa on vessa ja jos kaipaat suihku kaveria, niin mulle kelpaa" tuo osoittaa vessaa ja vastaa virnistäen, jolloin minä vain tuhahdan. Onnekseni tuo ei ole puhunut mitään eilisestä. "Joo en ehkä kuule tarviin, voikkos mennä pois?" vatsaan ja näytän tuolle toista ovea. "Voit sää tässäkin vaihtaa" tuo vastaa virnistäen, jolloin minä taas tuhahdan. "Noni mee pois" sanon jonka jälkeen tuo lähtee ovesta pois. Menen suihkuun, jonka jälkeen menen takaisin huoneeseen. Pian kuulen koputuksen ja tuo astuu sisään. Tuo suuntaa katseensa minuun ja virnistää leveästi. Sen jälkeen tuo menee vaate kaapilleen ja heittää siletä hupparin minulle. "Sää voit pukee ton päälleen, vaikka mää kyllä tykkään susta enemmän tollasena" tuo vastaa ja lähestyy minua. "Joo tota meekkö taas pois" sanon ja tuo tällä kertaa ei ala väittämään vastaan vaan lähtee huoneesta pois. "Tuu sitten alakertaan." tuo huutaa, johon en jaksa vastata. Etin huoneesta minun alusvaatteeni, jonka jälkeen laitan Leon hupparin päälleni. Se on aika mukava, se ylttää minua ainakin polviin asti ja on muutenkin todella suuri. Huppari on niin iso, että uskon, että se on aivan liian iso Leollekkin, en tiedä edes miksi ihmeessä sillä on näin suuri huppari. Kerin vähän hihoja, jonka jälkeen lähden alakertaan.

Kävelen keittiöön, jossa näen Leon tekemässä aamupalaa, istun pöytään, jossa on leipävärkkeitä, juomia ja jotain jogurttia. "Onkos huppari kiva?" Leo sanoo ja kääntyy pannun kanssa pöytään päin. "Ainakin sää näytät siinä pirun kuumalta" tuo sanoo ja vinkaa minulle silmäänsä. Pieni hento puna nousee minun kasvoilleni. "Otakko munakasta?" tuo jatkaa pian ja minä nyökkään vain. Tuo antaa minulle munakkaan, ja menee sen jälkeen istumaan minua vastapäätä. Otan leipää ja laitan siihen päälliset, jonka jälkeen otan mehua ja alan syömään. Pöytään laskeutuu hiljaisuus.

Kun olemme syöneet tajuan, että minulla ei ole puhelinta, joten nousen pöydästä ja vien astiat tiskialtaaseen. "Tarviikko apua näiden kanssa?" kysyn ja osoitan pöytää. "En tarvii, mihkäs sää oikeen oot menossa?" tuo kysyy. "Haen puhelimeni, tiiäkkö sää muuten missä se on?" kysyn. "No se on varmaa mun huoneessa" tuo vastaa ja nousee pöydästä, ja alkaa laittamaan astioita.

Kun pääsen Leon huoneeseen näen puhelimeni pöydällä, joten menen hakemaan sen. Istun sängylle ja menen katsomaan viestejä. Moni on soittanut minulle ja laittanut viestejä. En kyllä ihmettele ollenkaan. Ama on yrittänyt soittaa ja laittaa viestiä kaikista eniten, joten päätän soittaa tuolle takaisin.

"Moikka missä sää oikeen oot?" Ama kysyy samantien hieman huolissaan. "No mää olisin kysynyt samaa sulta" vastaan naurahtaen, johon Amakin hieman naurahtaa. "Joo okei oon Jerellä, mutta missä sää oot?" Ama sanoo taas naurahtaen, jonka jälkeen taas vakavoituu. Olen juuri vastaamassa, kun ovi avautuu ja Leo tulee huoneeseen. Tuo istuu sängylle minun viereeni ja alkaa selaamaan omaa puhelintaan. "No siis oon Leolla" vastaan, jonka jälkeen Ama huokaisee. Tunnen Leon katseen kääntyvän minuun ja toivon, että Leo ei kuulisi mitä Ama puhuu. "Mitä hittoa, missä Mirella on, teittekö sitä mitä mää luulen?" Ama kyselee kysymyksiä toisen perään, johon naurahdan. "No joo ja mää oon kanssa ton jutun kaa ihan ulapalla." sanon ja käännän katseeni Leoon hieman mietteliäänä. Leo tuijottaa edelleen minua, joten käännän aika nopeasti katseeni Leosta seinälle. "No kysy siltä, entä jos sää olit vaan joku yhen illan juttu" Ama jatkaa. "No joo, mutta..." vastaan. Tekisi mieli kertoa sille kaikki aamuinen, kuinka Leo on ollut ihan erinlainen kuin normaalisti koulussa, mutta en viitsi, koska tuo istuu minun vieressäni. "Nii mitä, mutta?" Ama kysyy, johon vain vastaan. "No mää kerron myöhemmin, kun toi yks on tossa, mutta tota joo jutellaan myöhemmin" "Ookei no pitäkää kivaa" tuo sanoo ja tiedän, että tuon naamalla on leveä virne. "Joo just joo, moikka" vastaan ja lopetan puhelun.

Lasken puhelimen kädestäni yöpöydälle, jonka jälkeen menen makaamaan sängylle jalat koukussa. Siirrän katseeni Leoon, joka katsoo tiiviisti puhelimesta jotain. Vittu se on kyllä hyvännäköinen ei voi muuta sanoo. Pian Leo siirtää katseensa puhelimesta minuun, tuo katsoo suoraan silmiini ja pian se katse kontakti eroaa, kun siirrän katseeni seinään. "Mistä te juttelitte Amandan kanssa?" Leo sanoo ja siirrän katseeni taas tuohon. "Ei mistään ihmeellisestä" sanon. "Mistä sää oot yhtä ulapalla ku seki?" tuo kysyy minulta, en tiedä mitä pitäisi vastata, pitäiskö olla vaan hiljaa vai kertoa totuus. "No... Haluakko kuulla totuuden?" sanon ja katson tuota tiiviisti. Tuo kurtistaa kulmiaan ja nyökkää. "Me ollaan ulapalla susta ja Mirellasta" vastaan, jolloin Leon katse vakavoituu. Tuo siirtää katseensa puhelimeen ja on sillälailla ettei kuulisikaan. "Voikko vastata" sanon hieman tiukemmin. "No mitä mun pitäis vastata tohon okei." tuo jatkaa kanssa tiukemmin. "No mikä tää sun ja Mirellan juttu on?" kysyn ja tuo siirtää katseensa minuun. Tuokin laittaa puhelimen yöpöydälle, lasken polveni alas ja tuo tulee minun päälleni. Leo tuo kasvonsa aivan minun eteeni, jolloin minun ja tuon välissä on ehkä sentti. Tuo laskee koko ajan kasvojansa lähemmäs omiani, kunnes huulemme koskettavat toisiaan. Tuo antaa pieniä pusuja minulle ja minä vain olen jäätynyt paikalleni, en tiedä mitä tekisin. Pian työnnän Leon pois ja tuo siirtyy viereeni. "Mä tykkään susta" tuo sanoo pienen hiljaisuutemme jälkeen. En tiedä mitä vastata. "En Mirellasta" tuo jatkaa ja oletan tuon jo kertovan jotain lisää. Käännän katseeni tuohon ja tuo katsoo minua. Välillemme syntyy taas katsekontakti. Pian tuo antaa minulle pienen pusun.

Sanoja 987

.......................................................................................................

Toivottavasti oli kiva juhannus kaikilla! Nauttikaa lämpimistä säistä!! ❤

-Jaaaa_a