Alvan vaatteet ☝
Nyt on perjentai, tänään on bileet Niilolla. Torstai oli todella tylsä päivä, emme kukaan jaksaneet tehdä mitään minä ja Ama maattiin asuntolalla koko päivä, paitsi tietysti kävimme koulussa.
Ulkona sataa ja kaikki on todella tylsistyneitä, onneksi bileet nostavat illalla vähän mielialaa. Koulupäivä meni nopeasti ja nyt olemme menossa Aman kanssa asuntolalle. Lupasimme mennä auttamaan Niiloa järjestelyissä, joten menemme tuon luokse jo kuudelta, kun bileet alkavat kahdeksalta.
Pian olen saanut meikkini ja hiukseni valmiiksi, joten menen katselemaan kenkiäni. Päädyn laittamaan vain jotkut tennnarit. Pian Amakin on valmis ja se on kaunis! Otan nopeasti vain koruni vielä ja laitan ne itselleni.
"Lähetäänkö?" Ama kysyy ja minä vain nyökkään.
Seisomme ison omakotitalon edessä. Se on normaali omakotitalo, se on varmaan keltaisen värinen, ja se saa minun vatsani hieman muljahtelemaan. Mun koti Tampereella oli keltainen, se talo tuo minulle paljon muistoja, paljon huonoja muistoja, mutta myös jotain kivoja. Minua hieman jopa pelottaa mennä käymään siellä nyt viikonloppuna, ne kaikki samat ja vanhat muistot... Mutta nyt on bileet ja aijon pitää kivaa. Muistellaan myöhemmin.
Soitamme ovikelloa ja pian Onni tulee avaamaan oven. Sanomme toisillemme moikat, ja lähdemme keittiötä kohti. Muut pojat on jo kovassa vauhdissa tekemässä kahta kummallista ja epäilyttävää boolia.
"Voitteko laittaa noita kippoihin ja viedä ne olohuoneesee, Ama tietää missä on kippoja." Niilo sanoo ja osoittaa erinlaisia sipsejä ja karkkeja, jotka on pöydällä levällään. Me nyökkäämme ja Ama menee hakemaan kippoja niin minä alan availemaan pusseja.
Kun kaikki on valmista niin menemme vain istumaan sohvalle ja odottamaan veiraita. Pikkuhiljaa ihmisiä alkaa tulemaan ja sitä mukaan mitä ihmisiä tulee sisälle niin alkaa myös menee kovempaa. Bileissä on aika paljon ihmisisä muista kouluista, ja oletan jopa joidenkin olevan jotain 9 luokkalaisia.
Alan pikkuhiljaa olemaan pienessä hiprakassa ja puheeni alkaa hieman sammaltamaan. En ole nähnyt Leoa enään vähän aikaa ja alkaisin pikkuhiljaa kaipaamaan häntä.
"Pitäiskö sun vähä rauhottua?" Onni sanoo ja tulee minun eteeni.
"En kato mää oon vasta pääsemässä alkuu?" sanon nauraen ja hyppään Onnin syliin.
"Tiiiiiätkös kato missö Leo o?" kysyn.
"No siis se meni tonne ylös jossai vaiheessa." Onni sanoo ja soittaa yläkertaan meneviä portaita.
"Jaah no sitte, tanssitko mun kanssa?" kysyn Onnilta, koska alkoi hitaat soimaan kesken kaiken.
"No kerta noin kauniisti pyydät" tuo vastaa ja kietoo kätensä, minun vyötäröni ympärille. Laitan käteni tuon niskan ympärille ja alamme keinumaan musiikin tahdissa.
"Noh mitäs mimmi?" Onni kysyy ja katsoo minua suoraan silmiin.
"Nooooh ei mitää ihmeellistä" vastaan ja katson tuota sen vihreisiin silmiin. Pian biisi loppuu ja me erkaannumme. Menen keittiöön hakemaan lisää juotavaa.
"Kato Alva" Kuulen tutun pojan äänen takaatani, joten käännyt ympäri ja näen siellä Oliverin.
"Terve" sanon ja lähden takaisin olohuoneeseen. En ole nähnyt Oliveria pitkään aikaan tai ainakaan puhunut sille.
"Äläs ny karkaa" tuo vastaa lähtee minun perääni. Tuo näköjään on tajunnut sen, että tuon ei kannata koskea minuun.
"Sulla on näköjään poikia ensin se Leo ja nyt sitten se Onni vai kukas se olikaan?" Oliver jatkaa ja käännyn ympäri kasvot tuohon päin.
"Mulla ja Onnilla ei ole mitään juttua, me ollaan vaan kavereita." sanon ja lähden olohuoneeseen. Istun sohvalle ja pian Onni tulee minun viereeni.
"Jooh mää voisin lähtee asuntolalle." sanon ja nousen sohvalta ylös.
"Mää voin viedä sut" tuo sanoo ja nousee kanssa sohvalta ylös.
"Ei sun tarviiii, mää pärjään ihan hyvin itekkki" sanon hieman humalaisesti ja pökkään tuota rintaan.
"Jaah no mää vien sut silti" tuo vastaa ja ottaa minun ranteestani kiinni. Mumisen tuolle vain jotain vastaukseksi. Pian istun tuon autossa ja torkahdan siihen.
Herään siihen kun tunnen jonkun kädet selälläni. Avaan silmät ja tajuan, että olen Onnin sylissä. Säikähdän sitä pienesti, ja Onni ilmeisesti tuntee sen koska siirtää katseensa minuun.
"Sori sää nukuit niin mää ajattelin kantaa sut teijän huoneeseen." Onni sanoo ja en jaksa vastata tuolle. Pian jo tunnen pehmeän sängyn allani.
"Mistä sää muuten tiesit missä tää huone on?" kysyn ennenkun Onni pääsee lähtemään.
"No mää soitin Amalle ja kysyin, mutta hyvää yötä sulle ja onnea huomiselle junamatkalle." Onni sanoo ja mumisen tuolle jotain vastaukseksi. Pian kuulen kuinka ovi menee kiinni ja ei mene kauaa, kunnes minulle menee silmät kiinni.
Istun tällähetkellä junassa ja oloni ei ole mukavin. Käytävän toisella puolella on lapsi perhe ja ne huutaa ja itkee, niin se kaikki tuhoaa minun aivot. Toivottavasti en tapaa ketään vanhoja kavereita ja muita, koska en jaksaisi heitä. Onneksi pian seison tuon keltaisen omakotitalon edustalla. Tuosta samaisesta ovesta, jota olen menossa koputtamaan niin olen tuonut Oliverin ensimmäistä kertaa näytille. Ja olemme viettäneet tuossa talossa paljon hienoja ja hauskoja kokemuksia. Ja Anni oli iso osa meidän perhettä ja joka kerta kun se tuli meille niin se oli kuin kotonansa. Se kaikki.... En tiiä.... Tuo talo huokuu muistoja aivan liikaa, olen päässyt niitä pakoon niin helposti Ouluun. Katson muualle kadulle, ja mikään ei ole muuttunut. Ilmeisesti meidän naapurissa asuu edelleen kiva mummo, jolla on varmaan 7 kissa tai ainakin oli ennenkun muutin Ouluun. Oulussa on alkanut tulemaan jo hieman vettä ja räntää, mutta täällä on vielä aivan kesä. Kaikki näyttää vielä aika samalta paitsi, että yksi talo on hieman muuttanut muotoaan ja pihasta päätellen asukkaatkin on vaihtuneet.
Pian kuitenkin tajuan, kuinka kauan olen tässä seissyt ja astelen ovelle. Koputan siihen tottuneesti ja pain ovi avautuu.
"Moikka ja terveisiä Oulusta" sanon naurahtaen ja äiti syöksyy halamaan minua. "Alva!" tuo sanoo ja tunnen kuinka kasvoilleni nousee hymy.
Sanoja 870
..................................................................................
Täällä taas! Mää yritän nyt saada vähän tohon toiseen kirjaan osia, joten mää en keskity tähän ihan niin paljoa.😊
-Jaaaa_a
YOU ARE READING
Vaikeuksista voittoon!
Science FictionMitä tapahtuu kun Tamperelainen Alva Hardley vaihtaa lukiota Ouluun vähän koulujen alun jälkeen ja jättää vanhan elämän taakseen ja aloittaa uuden elämän Oulussa. Säästyykö Alva draamalta? Miten käy kun Alva iskee silmänsä jätkään ja heidän suhde ei...
