Vaikeuksista voittoon!

Part 6

Tunnen hirveän säryn päässäni ja avaan pikkuhiljaa silmiäni. Huoneessa on aivan liian valoisaa, ja samassa se iskee tajuntaani, minä en ole asuntolalla. Missä mää oon, katselen ympärilleni ja nään paljon patjoja vieressäni. Makaan jonkun huoneessa jossain hiton siskonpedissä. Mitä vittua? Missä mää oon. Pian ovi avautuu ja siirrän katseeni häneen. Tajuan tuon olevan Ama. "Onko kovaki darra, tässä olis vettä ja vähä särkylääkettä" tuo sanoo ja naurahtaa. Tuo ojentaa lasia ja särkylääkettä minulle ja minä nousen istumaan. Otan ne tuolta ja nielaisen särkylääkkeen ja veden. "Ai vittu, kenellä me ollaan?" kysyn Amalta joka vain nojaa oven karmiin. "Me jäätiin kaikki Leolle, muut on tuolla alhaalla." Ama vastaa ja katsoo minua. "Mitä tapahtu?" kysyn. "Sää joit aika paljon ja olit aika kovassa humalassa. Aloit käymää aika kuumana kaikkii jätkii varsinkin Leoon." tuo sanoo nauraen. "Voi vittu! Onko Oliver täällä?" kysyn tuolta ja tuo vain nyökkää. "Tossa on sulle vaatteet, mää kävin jo asuntolalla ja toin noi sulle ku ajattelin, että et välttämättä haluaa olla noilla enää?" tuo sanoo ja katsoo minun vaatteita ja nyökkään vain. Katson ja tuo on näköjään tuonut minulle, minun mustat lökärit ja mustan hupparin. Vaihdan nopeasti vaatteeni ja puhumme samalla Aman kanssa sen illasta. Kun olen saanut ne laitan hiukseni pompulalle ja hupun päähäni. Perkele kun on hiuksetkin niin likaset. "Mennään syömään." tuo sanoo ja minä vain nyökkään.

Menemme jonkinlaiseen aulaan ja lähdemme siitä portaat alaspäin. Päädymme olohuoneeseen, joka on aivan täynnä tölkkejä ja mukeja. "Katoo huomenta!" Laura huutaa, keittiön pöydästä, joka on haha keittiössä, johon näkee olohuoneesta ja näytän tuolle vain kesoa. Talo on aivan erinlainen kuin bileissä. Menemme istumaan kanssa keittiön pöytään. Pöytä on täynnä kaikkea brunssiaamiaiseen tarvittavia, veikkaan että Laura, Senni, Ama ja Johanna on tehnyt ne jo aamulla, koska kello on siis nytten 12. Minulla ei oikeen ollut mikään hirveä nälkä joten söin nopeasti ja vein astiat tiskikoneeseen. Menin istumaan takaisin samalla paikalle kuin äsken. Jere nousee pöydästä ja on lähdössä kunnes sanon tuolle. "Jere voikko jäädä tänne?" katson tuohon päin. "Miks?"Jere vastaa ja katsoo minua kysyvästi. "No mulla on varmaan teille vähän selitettävää." sanon ja katson nopeasti Oliveriin joka vain virnuilee. "Öö tota Alva ei sun oo pakko.." Santeri sanoo kunnes keskeytän tuon. "Nyt Santeri turpa kii" sanon hieman äkäisesti ja tuijotan käsiäni. Muut katsovat minua hieman ihmeissään.

"Kun mää synnyin mun perheeseen kuulu äiti, isi, isosisko ja isoveli ja sit kun mää olin kasilla niin mun isoveli Eeli löysi tyttöystävän Anastasian ja se vietti meillä aika paljon aikaa. Eeli oli siis sillon amiksen kolmannella ja mun isosisko Enni lukion ykkösellä. Niin tota... Mulla meni siihen aikaan vähän huonosti ja no mää sitten lähennyttiin ihan helevetisti tota Eelin ja Anastasian kanssa. Me oltiin jo valmiiks Ennin kaa sen verran läheisiä että ei sen kanssa hirveesti tarvinnu enää lähentyä. Sitte meni ehkä joku vuosi eteenpäin ja mää olin just päässy ysille, jo sitten Oliver tuli meijän luokalle ja meistä tuli tosi hyvii kavereista ja sitten me ihastuttiin ja no sitten me alettin seurustelemaan. Mut tota sitten ku mää olin ollu kaks kuukautta ysillä niin oli viikonloppu ja..." puhun ja minulta tippuu pari kyyneltä, kunnes ryhdistäydyn. "Me.. Muu perhe oltiin kotona ja.. Poliisi.. Soitti.. Äitille..Ja sano että Eeli ja Anastasia... Oli joutunut.. Pahaan kolariin.... Ja ja menehtynyt molemmat..."selostan aika epäselvästi ja alan itkemään. jatkan pian kummiskin. Minulla alkaa menemään mielessä ne kaikki ajatukset ja tunteet ja minua alkoi vähän ahdistamaan koska olin päässyt jo kaikesta just ja just yli. Muistan kuinka äitini alkoi itkemään puhelimeen ja lopetti ja se ei osannut sanoa mitään muuta kuin että kuollut. Ja samassa minäkin aloin itkemään. Vasta joskus parin minuutin päästä äiti oli pystynyt sanomaan Eelin ja Anastasian nimet. "Anastasia oli meille kuin omaa perhettä. Poliisit sanoi kyllä, että onnettomuus ei ollut ollenkaan Anastasian ja Eelin vika. Sitten alko mun alamäki. Enni vaan oli kavereilla ja mää olin yksin kotona kun äiti ja isi oli surullisia. Mää aloin viiltelemään ja mää en halunnu ketään mun lähelle. Sillon kuvioihin tuli myös mun silloinen paraskaveri Anni. Mulle todettiin keskivaikea masennus, mutta onneks mää ne joutunut mihinkään laitokseen. Mää pääsin siitä yli Annin ja Oliverin avulla ja mulla tuli niiden kaa tosi tiivis yhteys. Mutta siinä meni niin kauan, että lukio alko. Lukio anto mulle sellasta voimaa ja me alettiin Oliverin kaa olemaan vielä tiivimmin yhessä. Se se oli mun ensirakkaus." sanon viimeisen lauseen niin hiljaa että kaikki ehkä justiinsa kuuli. Olen tuijottanut koko tämän ajan vain minun käsiäni. "Me oltiin sitten yhissä bileissä tossa ehkä kolme viikkoo sitten, ihan sika outoo että mää oon sillon vielä ollut onnellinen Tampereella ja mulla oli kaikki hyvin, mulla oli poikaystävä ja paraskaveri." sanon ja naurahdan hieman. "Mutta jos mulla olis ollut silmät tarpeeks auki niin.. Mun ei ois tarvinnut käydä sitä kaikkea läpi Eelistä lähtien." sanon hieman varoen, koska Oliverkaan ei tiedä sitä koska miks tietäis ku se kerta petti mua. "Mää siis näin siellä bileissä ton ja Annin no tiiätte kyllä. Niin no mää sitten sain tietää myös että se ei ollut ainoa kerta. Ja no mää sitten masennuin taas vähäks aikaa kunnes mää sain idean muuttaa tänne Ouluun ja sitten toi taas tuli pilaamaan tänkin elämän." puhun ja katson käsiäni, ja nostan katseeni ihmisiin. Ne katsovat minua tosi ihmeissään.

Nousen pöydästä ja menen takaisin sinne huoneeseen, josta vähän aikaa sitten heräsin. Avaan puhelimeni ja alan availemaan snäppejä, joissa on paljon matskuja eilisestä. Huomaan itseni ja alan katsomaan niitä. Minä tosiaankin olin humalassa ja pyörin kiinni Leossa. "Olit aika humalassa" säikähdän tuon ääntä ja nostan katseeni tuohon. Leo katsoo minua hieman hymyillen. "Nii näköjää" sanon hieman ujosti ja sitten tuo menee istumaan sängylle. Tuo katsoo minua aika arvioivasti. "Haluukko kyydin kotiin?" tuo kysyy ja minä vain nyökkään. Otan tavarani ja menen alakertaan. Leo ilmoittaa muille ja kysyy samalla Amalta tuleeko se ja tuo tulee. Koko automatka oli hiljainen ainoat äänet oli autoista ja radiosta tulevat äänet. Olemme pian asuntolalla ja kiitämme Leoa. Menemme huoneeseemme ja alamme juttelemaan kaikesta muusta paitsi minun menneisyydestä. Juttelemme minusta ja Leosta ja minä myös hieman härnään Amaa siitä ja Jerestä.

________________________________________________________________________________

Sanoja 993

-Jaaaa_a