Vaikeuksista voittoon!

Part 8

Kun olen vetänyt Aman tarpeeksi kauas päästän tuosta irti. "Hei, mitä tää nyt on?" Ama kysyy ja pysähtyy, minäkin pysähdyn ja käännyn katsomaan Amaa. "Ei mitää, mää en vaan jaksa nyt just Leoo." sanon ja lähden jatkamaan matkaa. Onnekseni Ama ei jaksa kysellä enempää ja kävelemme hiljaisuudessa asuntolalle asti. Päätämme syödä välipalaa, jonka jälkeen menemme tekemään tehtäviä, mitä tuli läksyksi. Kun olemme tehneet tehtävät Ama ehdottaa, että menisimme lenkille ja minä suostun.

Juoksemme aika kovaa koululle asti pidemmän kautte ja päätämme jäädä vetämään vähän henkeä koulunläheiselle penkille, koska emme jaksa mennä istumaan koulunpihaan.

Huomaan koulunpihassa tuon jätkäporukan, Lauran ja jos oikein nään niin siinä on myös Mirella ja Selena. Mirella kiehnää ihan Leossa kiinni ja se ei näytä haittaavan Leoa. He polttelevat tupakkaa ja puhuvat jostain ja naurelevat aina sillointällöin. Ama koputtaa minua olkapäähän ja käännän katseeni tuohon. "Kuunteletko sää mua?" tuo kysyy minulta ja pyöritän vain päätäni. "Haittaako sua noi?" Ama kysyy ja nyökkää Leoa ja Mirellaa kohti. Itse asiassa en edes itse tiiä, ehkä se vähän häiritsee tai siis enhän mää nyt mustasukkanen oo kai. "Ööh no ei" sanon naurahtaen. "Ei vai?" Ama vielä kysyy ja minä vain pyöritän päätäni. Katselen vähän aikaa taas noita, kunnes nousen seisomaan. "Lähetää" sanon ja Ama vain nousee ja lähdemme jatkamaan lenkkiä.

Tänään on jo keskiviikko, aika kivaa paitsi, että minua ei nyt ollenkaan huvittaisi mennä minnekkään englannintunnille. Vien takkini lokeroon ja lähden hakemaan Amaa lokeroltaan. "Mennäänkö?" kysyn Amalta, joka juttelee tytön kanssa, joka on meidän rinnakkaisluokalla. "Joo mennään vaan" Ama sanoo ja huutaa vielä moikat tuolle tytölle. Englannin luokan ovi on jo auki, joten kävelemme suoraan sisälle. Leo ja Mirella on nuolemassa toisiaan luokan etu nurkassa, jotan käännän katseeni heti Lauraan, Senniin ja Johannaan, jotka istuu pulpeteilla, katsellen Leoa ja Mirellaa. "Mikäs noiden juttu on?" Ama kysyy ja Laura vain kohauttaa olkapäitään, mutta avaa aika pian suunsa. "No niillä meni aika kovaa eilen, että en oikeen nyt tiiä, pitää varmaan kysyy Santerilta." Laura sanoo ja katsoo minua pahoittelevasti. Minua ei voisi vähempää kiinnostaa noiden juttu. Pian Santeri kävelee luokkaan ja menee koputtamaan Leon olkapäähän. Ne juttelevat jotain, kunnes Leo antaa vielä pienen pusun Mirellalle ja he lähtevät, varmaan omaan luokkaansa. Pian Selena tulee luokkaan ja Mirella alkaa selostamaan sille kaikkea innoissaan.

Tuntimme meni aika nopeasti, ja menemme nyt seuraavan luokan luokse. Seisomme siinä vähän aikaa, kunnes Santeri tulee luoksemme ja antaa pienen pusun Lauralle. Ne on kuin luodut toisilleen, ne on niin ihana pari. "No mitäs muijat?" Santeri kysyy ja me vain mumisemme jotain. "Ookkos sää puhunu Oliverille?" Santeri sanoo ja katsoo minuun. Pyöritän vain päätäni. "Mikset?" Santeri sanoo ja kohautan vain olkiani. "Kantsis varmaan" Santeri sanoo. "Ei kannata" sanon ja luon tuohon tuiman katseen. "Okei ei sitte" Santeri sanoo ja Laura avaa suunsa vaihteeksi. "Mikä toi juttu on Leon ja Mirellan välillä" "No en oikeen tiiä, mää luulin, että se tykkää Alvasta" Santeri sanoo ja nyökkää minuun päin. Pian tuo jatkaa. "Kai ne seurustelee tai jotain, joku juttu niillä on" "Seutustelee?" Ama sanoo ihmeissään ja nyt on Santerin vuoro kohauttaa olkiaan. En tiädä mitä pitäisi ajatella. Luulin, että kaikki paska jäisi Tampereelle, mutta nyt tuntuu siltä, että olisi pitänyt jäädä sinne vitun Tampereelle. Ei siis vaan Leon takia. "Mut mun pitää mennä moikka!" Santeri sanoo ja pussaa Lauraa ja sitten lähtee. Meillä oli kaksois tunti ....... ja menemme nytten syömään. Istun tällähetkellä Lauran, Aman ja jätkien kanssa samassa pöydässä. En olisi halunnut tulla istumaan tähän, mutta Laura ja Ama pakotti. Amalla ja Jerellä on koko ajan jotain katsekontaktia ja niin on myös Lauralla ja Santerilla. He puhuvat jostain, mutta minulla menee toisesta korvasta ulos ja toisesta sisään. Nostan katseeni ruuasta ihmisiin ja huomaan Leon tuijottavan minua. Mitä hittoa sekin tuijottaa mua? Pian huomaan myös monen muun katseen itsessäni. "Nii oliko jotain asiaa?" kysyn ja pian Laura avaa suunsa. "Niin että tuutko sää mukaan?" "Öööh minne?" sanon ja siirrän katseeni Lauraan, koska katseeni oli taas mennyt ruokaan. "Etkö sää kuunnellu?" tuo kysyy hieman ihmeissään. "Ööh en" sanon ja kohotan kulmiani. "Niin, että tuutko viikonloppuna Melissan bileisiin?" tuo kysyy ja väläyttää hymyään. Melissan bileisiin ei kuulosta ihan hirveän kivalta. "Öh en mää varmaan voi tulla" sanon, vaikka ei minulla mitään ole. En vain halua mennä sinne. "Ai, mitä sulla muka on?" Ama vuorostaan avaa suunsa ja katson tuota murhaavasti. Mietin hetken kunnes saan loistavan idean. "No siis mun vanhemmat tulee käymään." sanon iloisena. "Aijaa, no koska ne tulee tai siis ne bileet on lauantai iltana." Ama jatkaa ja katson tuota uudestaan murhaavasti, ilmeisesti tuo ei huomaa mitään. "Ööh ne tulee just lauantaina" sanon ja jatkan syömistä. "No mutta eihän ne varmaan oo täällä koko päivää, tai eihän ne mahu asuntolaan nukkumaan" Ama jatkaa. Voi vittu tästä ei tule mitään. "Okei sitte mää voin tulla pyörähtää siellä." sanon aika kovaa ja turhautuneena. Nousen pöydästä ja vien astiat ja lähden käytävälle, pian kuulen juoksuaskeleita perässäni. "Mikä sulle tuli?" Ama kysyy minulta kun on saavuttanut minut. "No mää en halua mennä sinne." sanon tuolle ja pian kuulen jonkun toisen äänen takaatani. "Miks et halua tulla sinne?" Santeri sanoo ja käännyn ympäri. "En vaan halua tulla." väitän vastaan. "No kerro nyt joku syy." Santeri sanoo. "No onko mun muka pakko mennä sinne, voitteko antaa mun välillä olla, eka joku hiton Oliver tulee ja sitte joku Mirella ja L..." puhun, kunnes tajuan mitä olen sanomassa. Santeri ja Ama katsoo minua hieman ihmeissään. "Nii, haluan vaan olla." jatkan ja nuo vain nyökkää, pian nuo lähtevät takaisin ruokalaan päin. Vittu mikä soppa... Taas.. Lähden lokerolleni ja otan sieltä seuraavan tunnin kirjat. Koko loppu päivä meni aika hiljaisissa merkeissä. En tajua, mutta jonkun takia olen ollut nämä viimeiset päivät tosi ärtynyt ja jotenkin erinlainen. En mää normaalisti huuda jokaiselle vastaantulevalle ja raivostu niin helposti. Kaikki Oululaiset saa nyt aivan väärän kuvan musta. Miks mää oon tällänen? Viimeks kun mää olin tällänen niin se oli masennuksen alku puolta. Mutta eihän mulla nyt ole masennusta tai mitää kai? En vaan jaksa olla jokaiselle vihanen.

Pian nukahdan sängylleni. 

Sanoja 986

______________________________________________________________

Hejssan! Hyvää lähiopetuksen jatkumista, niille kaikille kenellä se nyt taas alkoi! Itse olen kanssa peruskoulussa vielä, joten tarinoita ei tule nyt ihan niin hirveästi, koska pitää mennä istumaan koulunpenkille. Mulla alkaa kohta uusi tarina, mutta mää yritän saada tähän edes nyt yhen uuden osan niin aloitellaan sitten sitä uutta. Hyvää viikkoa!!❤😊

-Jaaaa_a