kyyneleet on tehty luusereita varten

26. luku

Okei sori murut, mutta nyt ois viimesen luvun aika...

[ Adan näkökulma ]

puoli vuotta myöhemmin

"Äiti ootko nähnyt mun kiharrinta?" huudahdan paniikissa säntäillen ympäri taloa kuin mikäkin jänis. Minulla olisi enää puoli tuntia aikaa ennen kuin minun pitäisi lähteä kouluun. 

Tänään olisi tärkeä päivä, nimittäin valmistuisin virallisesti ylioppilaaksi ja tänään olisi myös ylioppilasjuhlani.  Olin kirjoittanut yo-kirjoituksissa äidinkielen, pitkän matikan, ruotsin, historian sekä psykologian. Ne kaikki olivat menneet hyvin tai ainakin paremmin kuin luulin. 

"Katsoitko jo alakerran vessasta?" äiti ehdottaa ruokapöydän äärestä. Hän parhaillaan vasta nauttii kahvistaan, sillä eihän hänellä vielä niin kiire ole. 

"Aa täällähän se onkin!" hymähdän tyytyväisenä ja alan kihartamaan hiuksiani. Onneksi meikkini olin tehnyt jo ennen kihartamista, joten tämän jälkeen minun tarvitsisi enää vaihtaa vaatteet. Nimittäin ei oikein huvittaisi saada lakkiani karhukuvioisissa yöhousuissa ja valkoisessa pitsitopissa. 

"Ada, Ethan tuli!" Isä huutaa eteisestä samaan aikaan kun vedän mekkoani päälleni. Huudan tulevani ihan pian ja luon vielä viimeisen katsauksen itseeni peilistä. Hiukseni olen kihartanut, mutta jättänyt muuten vain auki. Meikkini on juhlava, mutta kuitenkin siisti ja hillitty. Päälläni on vaaleansininen tyköistuva mekko, joka korostaa hyvin muotojani. 

Suihkutan päälleni vielä hieman hajuvettä, jonka jälkeen saavun alakertaan tuntien kaikkien katseet itsessäni.  Naurahdan hieman hermostuneena ja kävelen eteiseen Ethanin luokse. 

"Sä oot niin helvetin kuuma, että tekis mieli repii toi mekko sun päältä just tässä ja heti, mutta taidan säästää sen myöhemmälle" Ethan kuiskaa korvaani niin, että vanhempani eivät kuule. Punastun totaalisesti ja mulkaisen tuota varoittavasti. 

Ethanilla on päällään musta puku ja se sopii hänelle todella hyvin. Vedän vielä ostamani beiget korkokengät jalkaani ja sanomme moikat vanhemmilleni. he sanoivat tulevansa lakkiaisiin hieman myöhemmin perässämme. 

Astun Ethanin mustaan Audiin, jonka hän sai pari viikkoa sitten vanhemmiltaan aikaisena valmistujaislahjana. Ethan käynnistää auton ja lähdemme kohti koulua luultavasti viimeistä kertaa.

Saapuessamme koulun parkkipaikalla näen jo monia tuttuja kasvoja. Nousen ulos autosta ja huomaan Iriksen suuren väkijoukon keskeltä. Tuo vaaleahiuksinen tyttö huomaa myös minut ja hänen kasvoilleen leviää ilahtunut hymy. Tartun Ethania kädestä ja kävelemme Iriksen luo. 

"Damn girl, sä oot niin kaunis!" hihkaisen tytölle kun saavumme tuon luo. 

"Kiitos niin säkin!" Iris sanoo ja hymyilee onnellisena. Lähdemme kolmikkona kohti koulun salia.

"Ada Rose" rehtori sanoo nimeni vihdoin lähes viimeisenä. Nousen koulun lavalle aplodien saattamana hakemaan lakkia ja todistusta. Luon nopean katseen Ethanin ja näen hänen silmissään ylpeyttä ja rakkautta. 

Tosiaan olemme seurustelleet Ethanin kanssa nyt vähän yli puoli vuotta. Suhde on sisältänyt itkuja ja riitoja, mutta myös paljon hyviä ja onnellisia muistoja. Olen totaalisen rakastunut tuohon blondiin vihreäsilmäiseen poikaan. En vain ole uskaltanut sanoa sitä hänelle vielä. 

Lakkiasten jälkeen olevat ylioppilasjuhlat menivät hyvin. Tällä hetkellä odotan Ethania pihallamme, sillä hän lupasi tulla hakemaan minut ihan pian. Hänellä on kuulema joku yllätys minulle. 

Olen vaihtanut vaatteeni, sillä en todellakaan enää kestänyt olla hetkeäkään siinä kireässä mekossa ja puristavissa korkokengissä. Päälläni on tällähetkellä vaaleenvihreä v-aukkoinen kukkamekko ja valkoiset niket. Oli lämmin kesäilta, joten ajattelin etten tarvitse mitään hupparia mukaani. Nappasin myös mukaani valkoisen olkalaukun, johon laitoin puhelimeni, avaimet sekä varmuuden vuoksi vähän rahaa. 

Huomaan Ethanin ajavan kulman takaa kotikadulleni ja vilkutan hänelle hymyillen. Ethan pysäyttää auton eteeni ja kapuan kyytiin. 

"Mihin me siis edes ollaan menossa?" kysyn uteliaana ja katson pojan vihreitä silmiä. 

"Näät kohta" Ethan hymähtää vain salaperäisesti ja kääntää katseensa tiehen. 

Noin kymmenen minuutin ajomatkan jälkeen Ethan pysäyttää auton. Olemme saapuneet meren rantaan. Nousemme ulos autosta . Ethan kävelee auton taakse ja ottaa takakontista korin. Katson tuota hieman kulmat koholla. 

"Aattelin tuoda sut piknikille kattoo auringonlaskua" Ethan sanoo hymyillen, mutta kuulen myös hieman hermostuneisuutta pojan äänestä. Nyökkään innoissani ja lähden kävelemään lähemmäksi merta. 

Asetumme pienelle kalliolle ja Ethan ottaa kaikenlaisia herkkuja koristaan. Mansikoita, suklaata, leipiä, keksejä, viinirypäleitä ja jopa kakun. 

"Et muuten varmana tehny ite tota kakkua" naurahdan huvittuneena ja kohotan toista kulmaani. 

"Kiitos hei luotosta" Ethan tuhahtaa dramaattisesti ja pyöräyttää silmiään. "Mutta emmä kyllä tätä kakkua tehny vaan mun äiti, joten sun pitää sitten kiittää sitä jos se on hyvää" 

"Hah arvasin ja mä kiitän sun äitiä heti kun mä näen sen taas" totean naurahtaen ja istun viltille. 

Ilta sujuu ihanasti. Ruoka on hyvää ja seura vielä parempaa. Kun olemme saaneet kaiken syötyä, laskeudumme makoilemaan viltille ja Ethan vetää minut kainaloonsa. Hän kääntyy kyljelleen minua kohti ja katson tuon rakastamani pojan lumoavia silmiä. 

"Mä rakastan sua" Ethan kuiskaa hymyillen ja sydämeni meinaa hypähtää kurkkuun asti. 

"Mäkin rakastan sua" vastaan hiljaa ja tunnen perhosten lentelevän vatsassani. Sanoinko sen vihdoin oikeasti ääneen? 

"Mun täytyy kuitenkin kertoo sulle jotain" Ethan toteaa varovasti ja hänen hymynsä hyytyy. Nyökkään varovasti kuin merkkinä, että hän voisi jatkaa.

"Mä..." Ethan aloittaa epäröiden. "Mä sain tarjouksen NHL:ään ja mä muutan Amerikkaan" 

**

Oon sanaton.

Vihdoin mä sain tarinan päätökseen. Tää oli kyllä yks työmaa kirjottaa , mutta mä oon nyt niin ylpee itsetäni kun sain tän valmiiksi. 

En oo tähän tarinaan maailman tyytyväisin, mutta oon nii iloinen että te ootte tykänny silti tästä. Tätä kirjaa on luettu yli 36k kertaa, joka on ihan uskomattoman suuri määrä ja oon niin niin kiitollinen teille, että ootte jaksanut lukee tätä <3 Teijän ihanat kommentit on motivoinu mua super paljon ja ilman teijän tsemppei ja ihanaa palautetta en ois varmaan jaksanu ikinä kirjottaa tätä loppuun asti! 

Tuun vielä kirjottamaan muita tarinoita, joten pysykää ihmeessä kuulolla ja laittakaa vaikka mun tili seurantaan!

Kiitos, olen puhunut<3