kyyneleet on tehty luusereita varten

14. luku

[ Adan näkökulma ]

Herään äitini huutoon. Katson kelloa ja huomaan sen olevan jo 8.30, minulla alkoi koulu 15 minuuttia sitten. "Voi perse" tuhahdan ja nousen ripeästi ylös sängystä. Puen nopeasti ensimmäiset vaatteet, jotka sattuvat käteeni, eli mustat farkut ja harmaa collage paita. Sidon vielä hiukseni sotkuiselle nutturalle ja säntään alakertaan. Pesen hampaat minuutissa, puen kengät ja takin ja lähden juoksemaan kouluun.

  Huohotan koulun ovilla. Käyn hakemassa kirjat, jonka jälkeen suuntaan englannin luokkaa kohti. Minulla olisi tuntia jäljellä enää 5 minuuttia, joten päätän mennä jo odottelemaan seuraavan luokan eteen. "Ada!" joku huudahtaa takanani ja huomaan sen olevan Iris. "Aa moi" tervehdin. "Miks sä et ollut ekalla tunnilla?" tyttö kysyy. "Nukuin pommiin" virnistän ja Iris vain naurahtaa. Englannin tunti alkaa, joten siirrymme luokkaan.

Nyt koitti se hetki mitä olin pelännyt koko päivän, koulu loppui. Katherine tulisi meille kahden tunnin päästä ja olin ihan paniikissa. "Ada, ei mitään hätää" Ethan rauhoittelee minua, kun makoilemme sängylläni. Olin siis kertonut hänelle tilanteen. "Jos se yrittää jotain, niin mä pelastan sut" Ethan sanoo "urheasti" ja naurahdan kuivasti. "En tajua, että mitä se nyt yhtäkkiä multa haluaa" tuhahdan hermostuneena. "Sen näkee kohta" Ethan toteaa ja katsoo kelloa. Vielä puolitoista tuntia.

Ovikello soi. Käännän katseeni Ethaniin, joka hymyilee rohkaisevasti. Huokaisen syvään ja nousen ylös sängystä. Lähden alakertaan, Ethan perässäni. Käsi täristen avaan oven ja kohtaan Katherinen silmät. "Näemme taas" Katherine kimittää. Pyöräytän silmiäni. Päästän tuon kuitenkin sisään ja Katherine riisuu takkinsa ja ottaa kenkänsä pois jalastaan. "Mitä sä teet täällä" tuhahdan ja istuudun sohvalle. "Kuka toi on?" Katherine kysyy ja ignoraa kysymykseni. Huomaan Katherinen katseen Ethanissa. "Mä oon Adan poikaystävä, Ethan" Ethan vastaa ja hymyilee katsoen minua. Hymyilen myös pienesti Ethanille, jonka jälkeen käännän katseeni taas Katherineen. "Edelleenkin, mitä sä teet täällä" kysyn tytöltä. "Tulin tietenkin tapaamaan mun parasta kaveria" Katherine sanoo ilkeä hymy kasvoillaan. "Ellei sulla ole mitään asiaa niin voitkin lähteä" totean ja väännän tekohymyn kasvoilleni. "Ei ei, kun vastahan mä tulin" Katherine väittää vastaan. "Kyllä hän varmaan voi hetkeksi jäädä Ada" Ethan toteaa ja katsoo minua kysyvästi. "Just" tuhahdan ja lähden keittiöön. "Mulle kaakoata kiitos" Katherine huikkaa olohuoneesta. Mitä vittua, ajattelen, mutta en jaksa alkaa haastamaan riitaa ihan pikkujutusta. Alan tekemään meille sitten kaakaota.

"Tässä ois nää kaa- mitä vittua!?" huudahdan kun saavun olohuneeseen. Näen Ethanin ja Katherinen suutelemassa sohvalla. Tiputan järkytyksestä kaakaomukit maahan ja ne tietenkin menevät rikki. Kaakao leviää pitkin lattiaa, mutta en välitä vaan juoksen yläkertaan. Menen vessaan ja lukitsen oven. Romahdan lattialle itkemään. Niimpä tietenkin, Katherine halusi vaan Ethanin ja Ethan ei edes väittänyt vastaan. Mitä edes kuvittelin, että Ethan tykkäisi minusta? Että Katherine olisi oikeasti muuttunut?

**
Pitkästä aikaa taas lukua! On ollu nyt tässä vähän kaikkea, joten en oo ehtinyt kirjottaa, pahoittelut. Mutta niinku mitä, 1k lukukertoja meni rikki?!! En tajuu miten niin moni jaksaa lukea tätä, mutta kiitos kaikille jotka kuitenkin lukee❤️❤️