kyyneleet on tehty luusereita varten

20. luku

[ Adan näkökulma ]

Se oli Ethan. "Älä enää ikinä, et ikinä, koske mun tyttöön" Ethan sanoo kylmästi Lucakselle  ja halaa minua. Tärisen edelleen pelosta. "Kuka sä luulet olevas?" Lucas utelee ja kohottaa kulmakarvojaan kysyvästi. "Ethan, Adan poikaystävä" Ethan sanoo ja katsoo hymyillen minua. Tästä emme olleet kyllä puhuneet, mutta tottakai halusin, että Ethan olisi poikaystäväni. "Mitä vittua Ada?" Lucas tuhahtaa. "Mee sä vaan sen Katherinen luo, mä oon jo unohtanut sut aikoja sitten" kerron ja hymyilen mahdollisimman ärsyttävästi pojalle. "Tää ei jää tähän" Lucas sanahtaa kylmästi ja lähtee.

"Okei, mitä ihmettä? Oothan sä kunnossa?" Ethan kysyy huolestuneena ja katsoo minua suloisilla silmillään. "Joo, onneks sä tulit" vastaan ja kyynel vierähtää poskelleni. Taas mä itken. "Nyt sä oot turvassa" Ethan lupaa ja vetää minut lämpimään halaukseen. Tuo jätkä oli sitten ihana.

"Mut mennäänkö nyt meille?" Ethan kysyy ja katsoo minua hymyillen. Nyökkään ja lähden kävelemään kohti Ethanin kotia Ethan perässäni.

Saavumme Ethanin kodin pihaan ja astelemme oven luo. Ethan avaa oven ja päästää herramiehenä minut sisään ensin. "Mitä sä haluut tehdä?" Ethan kysyy minulta. "Pelataan jotain" ehdotan hymyillen. "Ai jotain lautapelejä? Okei, käy sitten" tuo blondi poika naurahtaa. Hymähdän ja kysyn missä olisi kaikki lautapelit. Ethan viittoo minua seuraamaan häntä ja johdattaa meidät jonkinlaiseen varastoon. Löydämme pari kivaa lautapeliä, jota molemmat osaamme.

"Hitto, sä oot liian hyvä tässä!" Huudahdan kun Ethan voittaa minut kuudennen kerran Afrikan tähdessä. "Tehäänkö sit jotain muuta?" Ethan kysäisee. "Joo, tää on ihan tyhmä peli" mutisen. Ethan naurahtaa huvittuneena ja kaappaa minut syliinsä. "Kuule..." Aloitan ja Ethan katsoo minua hieman kysyvästi. "Mitä me oikein ollaan? Kun sä sanoit Lucasille, että oot mun poikaystävä tai sillee" änkytän hieman nolona ja tunnen punan nousevan kasvoilleni. "No haluisitko, että mä oisin sun poikaystäväs?" Ethan kysyy ja virnistää. "Ehkä" mutisen tuon paitaa vasten. "Sitten mä oon" tämä suloinen blondi poika kuiskaa korvaani ja nostaa pääni hänen rinnaltaan. Ethan painaa hellästi huulensa omilleni. Se suudelma on täynnä rakkautta.

"Moikka" sanon surullisena, kun joudun lähtemään Ethanilta, sillä hänen pitää alkaa valmistautua peliin. "Heii, älä näytä noin surulliselta, sä näät mut parin tunnin päästä jäällä" Ethan toteaa huvittuneena ja halaa minua viimeisen kerran. Hymähdän ja vilkutan pojalle astuessani ulos kylmään ilmaan. Ulkona oli jo tullut talvi. Tai no, ei tätä talveksi voi oikeastaan edes kutsua, kun vettä vain tihuttaa. Vihaan talvea, lunta ja kylmää, joten minua ei kuitenkaan hirveästi haittaa, että lunta ei ole. Jos ei kuitenkaan sataisi mitään, se olisi parasta. Joskus mietin, että olenko edes suomalainen kun en kestä edes paria astetta pakkasta. Ehkä olenkin adoptoitu jostain muualta, ken tietää. (älkää ottako tosissaan lol)

Nyt sitten pitäisi keksiä, että mitäs hittoa pukisin päälle peliin. Ei sinne hirveästi pitäisi panostaa, mutta en minä miltään pummiltakaan halua näyttää. Lopulta päädyn vaaleansinisiin revittyihin farkkuihin sekä Leviksen t-paitaan. Sidon vielä flanellipaidan vyötärölleni. "Mä lähden ihan juuri sinne peliin!" Isäni huikkaa alakerrasta. "Mä tuun mukaan!" Huudan tuolle. Otan tarvittavat tavarat, sullon ne kangaskassiin ja ryntään alakertaan. "Ethän sinä edes pidä yhtään jääkiekosta, joten miksi olet oikein tulossa?" isä ihmettelee ja katsoo minua hämmentyneenä. "Haluun tulla" vastaan hymyillen. Onneksi arestinikin oli peruttu, joten siitä minun ei tarvinnut huolehtia. "Onkos siellä sitten joku jota haluat mennä katsomaan?" isä utelee ja virnistää. Punastun. "En tiiä" mutisen vastaukseksi. "Onkos se Ethan?" Isä kysyy ja nyökkään. Vihdoin kuitenkin myös lähdemme. Istun pelkääjänpaikalle ja laitan turvavyön kiinni. Olisin pelissä jo todella hyvissä ajoin, sillä isänhän piti olla siellä jo silloin kun pojat alkavat lämppäämään. Noh ehkä voisin katsella heidän lämmittelyään ja olla vain puhelimella. Ja ehkä vähän myös kuolata Ethanin perään, kun hän on niin syötävän hyvännäköinen.

Vihdoin peli näyttää alkavan ja laitan puhelimen taskuuni. Ethan on aloitus viisikossa ja luistellessaan jäälle, tuo huomaa minut ja virnistää niin, että vain minä huomaan sen. Pyöräytän vain huvittuneena silmiäni. Tuomari viheltää pilliin ja peli alkaa.

Peli alkaa uhkaavasti lähestyä loppuaan ja Ethanin joukkue on häviöllä 2-3. Peli aikaa olisi enää minuutti. Ethan laitetaan kentälle ja hän nappaa kiekon. Poika kuljettaa läpi kentän ja laukoo kiekon suoraan vastustajan maaliin.

"Hitto sä olit hyvä!" huudahdan poikaystävälleni kun tuo saapuu ulos jäähallista. "Sun paikalla olo autto" poika mumisee olkapäätäni vasten halatessaan minua. Hymähdän vain ja halaan entistä tiukemmin Ethania. "Ada tuletko?" isäni keskeyttää söpöilymme. "Aa joo" mutisen nolona ja irrottaudun Ethanista. "Olette kyllä söpö pari" isä toteaa virnistäen ja punastun ihan totaalisesti. "Joo tota mitä jos me vaa mennää" ehdotan isälle ja luon Ethanille pahoittelevan katseen. Tuo onneksi vain hymyilee huvittuneena.

"Millos ajattelit kutsua Ethanin meille syömään, että saataisiin tutustua poikaystävääsi paremmin?" isä kysyy kun istumme autoon. "En tiiä" totean. "Ja mistä tiesit, että se on mun poikaystävä, oishan se voinut olla vaan mun hyvä kaveri?" kysyn. "En mä ole ihan sokea, kyllä sen huomaa, miten katsotte toisianne" isä selittää ja punastun jälleen ihan kunnolla. "Jaa" mumisen vastaukseksi ja käännän katseeni puhelimeeni. Saavummekin pian kotiin ja ryntään suoraan yläkertaan.

Ada: Iskä jo kyselee, että millon mä kutsun sut meille syömään...
Ethan: Noh, millon ajattelit kutsua;)?
Ada: Ethannnnnn...
Ethan: Toivottavasti mahdollisimman pian:)
Ada: Näillä näkymin ei ikinä
Ethan: Mitä? Miksi?
Ethan: Hei Adaa???
Ethan: Älä ignoraa mua
Ethan: Mä tiedän, että sä näet nää viestit!!!

Hymähdän vain huvittuneena Ethanin käytökselle ja laitan puhelimeni pois. Päätän mennä suihkuun. Ja hetken päästä vesi lotiseekin jo vartalolleni. Pesen hiukseni ja muutenkin vartaloni. Tämän jälkeen kääriydyn pyyhkeeseen ja tassuttelen takaisin omaan huoneeseeni. Teen seuraavan päivän läksyt, onneksi niitä ei ollut paljoa. Kuivailen hiuksiani ja kuuntelen musiikkia kun puhelimeni alkaa soida. Ethan soittaa. Huokaisen huvittuneena ja vastaan puhelimeen. "Et sit voinut vastata mun viesteihin!" Ethan huudahtaa selvästi huolestuneena puhelimeen. "En enää jaksanu sua" totean naurahtaen. "Just" Ethan mutisee. "Heii älä oo vihanen" sanon. "En mä olekkaan" Ethan vastaa, mutta hän kuulostaa silti hieman loukkaantuneelta. "Etpä" nauran. Luurin toisesta päästä ei kuulu vastausta ja kurtistan hieman kulmiani. "Ethan?" kysäisen varovasti. "Sä oot ilkee" Ethan vastaa loukkaantuneena vihdoin. "Anteeks, okei mä voin kysyä milloin mun vanhemmille kävisi, että tulisit syömään, jos sä sitä kerran haluat" suostun huvittuneena. "Joo" poika vastaa iloisena ja en voi muuta kuin naurahtaa tuon käytökselle. Hän vaikutti ihan 5-vuotiaalta. "Mä meen nyt nukkumaan, öitä" toivotan puhelimeen. "Öitä prinsessa" Ethan vastaa lempeällä äänellään ja lopettaa puhelun.

**
Hyvää joulua tyypit vähän myöhässä!❤️ Toivottavasti teillä oli ihana joulu🥰 ja jos ette vietä joulua niin toivottavasti teillä on ollut kiva loman aloitus!

Aattelin kirjottaa yli 1000 sanan luvun kerrankin ja toivon että tykkäätte, vaikka tää luku onkin aika tylsä😁

Sitten vielä sellaista kysyisin, että haluaisitteko jonkin näköisen Q&A:n näistä henkilöistä ja myös minustakin jos haluutte?