[ Adan näkökulma ]
Herään auringonsäteisiin ja olen nousemassa sängystäni, kunnes tunnen jonkun kädet ympärilläni. Hymähdän ja yritän varovasti irrottautua Ethanista.
"Mmh..ei vielä nousta" Ethan mutisee väsyneenä ja vetää minut takaisin kainaloonsa. Huokaisen syvään. No, kai me tässä vielä hetki voitaisiin olla.
"Ethannnn, kello on jo kaksitoista" valitan kun yritän yli tunnin makoilun jälkeen nousta vihdoin ylös sängystä. Lopulta Ethan luovuttaa ja päästää minusta irti.
"Noniin, ylös sieltä unikeko!" kehotan tuota suloista blondia ja vedän peiton hänen päältään.
"Mä vihaan sua Ada" Ethan mumisee tyynyä vasten ja lopulta itsekkin nousee ylös.
"Tänään on viikonloppu niin mitäs sä haluisit tehä?" Ethan kysyy katsoen minua.
"Käykö ihan mikä vaan" kysyn koiranpentuilmeellä.
"No aikalailla" Ethan naurahtaa hyväksyen.
"No mä haluun kattoo Barbii ja tilaa mäkkiruokaa" ehdotan pienesti hymyillen.
"Ja minkä ikäinen sä olitkaan?" Ethan nauraa, mutta suostuu kuitenkin ehdotukseeni.
Päätämme kuitenkin ensin syödä aamupalaa, joten suuntaamme kohti alakertaa. Äiti ja isä ovat ilmeisesti lähteneet johonkin, sillä he eivät ole alakerrassa.
"Noh mitäs herra tahtoisi syödä aamupalaksi?" kysyn huvittuneena tältä nuorelta miehenalulta.
"Vaikka leipää, mutta kahvia mun ainakin täytyy saada, sillä mä nukahdan muuten pystyyn!" Ethan haukottelee ja minä nauran.
Laitan kahvinkeittimen päälle, jonka jälkeen suuntaan jääkaapille etsimään jotain leivän päälle. Lasken voipaketin, juuston ja kurkun pöydälle ja kaivan neljä ruisleipää leipälaatikosta. Tunnen Ethanin katseen itsessäni, mutta yritän parhaani mukaan olla huomioimatta sitä.
"Älä luulekkaan, että mä sulle alkaisin jotain leipiä väsäämään. Saat kuule ihan itse tehdä ne!" tuhahdan Ethanille, kun tuo vain seisoo vieressäni nojaten keittiösarakkeeseen ja katselee kun saan leipäni tehtyä.
"No ollaanpas sitä nyt kiukkuisia ja itsepäisiä" Ethan naurahtaa pyöräyttäen samalla silmiään.
Lopulta tuo laiska blondi saa omat leipänsä tehtyä ja istuu minua vastapäätä syömään. Syömme täydessä hiljaisuudessa, mutta hiljaisuus ei ole millään tavalla kiusallinen, vaan se on oikeastaan yllättävän rauhoittava.
Syötyäni laitan astiani astianpesukoneeseen ja lähden yläkertaan etsimään läppäriäni, josta voisimme sitten katsoa Barbia. Ja tietenkin minä olin tosissani sen kanssa, miksi minä nyt sellaisesta vitsailisin?!
"Voinko mä lainata sun hupparia?" kysyn Ethanilta anovasti, kun saavumme huoneeseeni ja lysähdämme sängylleni.
Ethan katsoo minua huvittuneena, kunnes kuitenkin nyökkää ja vetää hupparinsa pään yli. Näin edessäni seisookin paidaton Ethan, joka on muuten aika helvetin kuumaa katseltavaa. Ethan ei kuitenkaan pidä tätä asiaa minkäännäköisenä ongelmana, vaan ojentaa tyynenä hupparinsa minulle ja pujotan sen päälleni. Huppari on ihanan pehmeä, iso ja lämmin ja se tuoksuu ihan tuolta suloiselta poikaystävältäni. Katson häntä kiitollisena hymyillen, jonka jälkeen avaan läppärini ja alan etsiä sieltä jotain hyvää Barbi-elokuvaa.
"Käykö sulle tää?" kysyn Ethanilta ja osoitan Barbi ja timanttilinna -elokuvaa.
"No en mä kauhean paljoo ole näitä Barbileffoja katsonut, joten kaikki käy mulle" hän toteaa huvittuneesti hymyillen.
*
Olimme koko päivän katsoneet vain Barbileffoja ja tilasimme myös mäkistä ruokaa, niin kuin toivoinkin. Kello alkaa lähestyä jo yhdeksää, kun lopettelemme neljättä elokuvaa.
"Mun pitäisi varmaan lähteä kohta kotiin" Ethan toteaa hieman haikeana ja nyökkään kääntäen katseeni pojan kauniisiin silmiin.
"Heippa sitten, nähdään viimestään maanantaina" totean huulet mutrussa Ethanille kun tuo pujottaa takkiaan päälleen.
"Hei älä oo surullinen! Me nähään taas ihan kohta ja soitan sulle vaikka kun pääsen kotiin" Ethan sanoo katsoen minua hymyillen. Hän painaa huulensa huulilleni ja nautin tuosta ihanasta tunteesta minkä hänen huulensa aiheuttavat.
Lopulta joudumme vetäytymään suudelmasta ja Ethan lähtee. Lukitsen oven ja lähden takaisin huoneeseeni, sillä minulla olisi paljon koulujuttuja tehtävänäni. Vanhempani olivat ilmoittaneet päivän aikana, että he jäisivät sinne yöksi, missä olivat tällä hetkellä, joten olisin tämän yön yksin kotona.
Meinasin aluksi kutsua Ethanin toiseksi yöksi, mutta ajattelin että ehkä tarvitsemme myös omaa aikaa, eikä meidän kannata ihan kokoajan toisissamme hinkata. Ajatukseni kuitenkin keskeyttää ovikellon soitto.
Kuka ihmeessä siellä olisi tähän aikaan, ihmettelen mutta lähden kuitenkin alakertaan avaamaan oven. Ehkä Ethan unohti jotain?
"Ja mitähän vittua sä teet täällä?" huudahdan hieman paniikissa kun avaan oven.
**
Noniiiiiiiin..... mistäköhän mä oikein aloittaisin...
Okei ensinnäkin mä olen niin niin pahoillani, että uusia osia ei ole tullut melkeen vuoteen, mutta mulla ei vaan ole ollut ollenkaan motivaatiota kirjottaa. Oon monta kertaa yrittää aloittaa uuden luvun, mutta siitä ei ole oikein tullut ikinä mitään. Nyt otin kuitenkin itseeni niskasta kiinni ja väsäsin teille tän!
Toiseksi, kiitos ihan SUPER SUPER paljon, että ootte jaksanut lukea tätä mun tarinaa, nimittäin tällä on yli 30 TUHATTA lukukertaa ja se on ihan älyttömän paljon! Teijän kommentteja on aina niin ihana lukea ja ne oikeesti piristää mua ja antaa motivaatiota <3
No mutta ehkä tää tästä! Tätä tarinaa tulee enää 4-8 lukua ja yritän saada tän valmiiksi vielä tän vuoden puolella.
Kiitos jos jaksoit lukea tänne asti! Jos nyt kukaan enää lukee tätä tarinaa... D:
YOU ARE READING
kyyneleet on tehty luusereita varten
Romance(VALMIS )"Hitto Ada, sä saat mut ihan sekasin" Lukioikäinen Ada muuttaa Espoosta Tampereelle isänsä saatua työpaikan paikallisen jääkiekkojoukkueen apuvalmentajana. Adan luottamus ihmisiin on revitty palasiksi, eikä hän usko luottavansa enää keneenk...
