kyyneleet on tehty luusereita varten

3.luku

{Ethanin näkökulma}

Adan lähdettyä päätän nousta itsekkin ylös ja menen keittiöön tuon perässä. Tyttö on ihan omissa ajatuksissaan tehdessän itselleen leipää, joten päätän säikäyttää tuon. "Pöö" huudahdan ja Ada hätkähtää. "Vittu älä säikäyttele mua tolla tavalla" tyttö tiuskaisee selvästi pelästyneenä. Naurahdan pienesti ja otan jääkaapista itselleni vain appelsiinimehua, en syö koskaan mitään aamuisin. Juon lasini tyhjäksi ja katson Adaa. Hänellä oli minun paitani päällä. Söpöä. "Sut pitäs varmaa kohta viedä kotiin" totean. Ada vilkaisee minuun ja nyökkää. Menen huoneeseeni ja vaihdan päälleni punaisen adidaksen hupparin ja mustat revityt farkut, sillä välin kun Ada söi vielä keittiössä. Otin myös kaapista Adalle mustan hupparin ja harmaat kollarit. Ovi raottuu hitaasti. "Aattelin, että tarviit jotai muuta päälle niin voit lainaa noita" mumisen ja osoitan vaatepinoa sängyn päällä. "Kiitos" Ada sanoo ja hymyilee pienesti.

Hetken päästä Ada saapuu alakertaan minun vaatteeni päällä. "Lähdetäänkö?" Kysyn. Tyttö nyökkää ja menemme laittamaan ulkovaatteet päälle. Avaan oven ja katson puhelimesta Adan isän lähettämän osoitteen. Adan kotiin olisi alle kilometri, joten voisimme ihan hyvin kävellä sen matkan. Juttelimme matkalla niitä näitä ja hetken päästä olimmekin jo Adan kodin pihalla. "Kiitos ihan vitun paljon, ilman sua oisin varmaa kuollu" Ada kiittää ja naurahtaa. "Eipä mitään ja muuten..." mumisen. Ada katsoo minua kysyvän näköisenä. "Saisinko sun numeron?" kysyn hieman nolona. "Juu tottakai" tuo tyttö vastaa ja antaa numeronsa. Hyvästelen vielä hänet ja lähden kotiin päin.

huoh tästä osasta tuli suuuuuper lyhyt ja tylsä, oon pahoillani. yritän tehä ens osast paremman :)