kyyneleet on tehty luusereita varten

10. luku

[ Adan näkökulma ]

"Mitäs me nyt tehdään? En jaksais enää tehdä tota äikän juttua" totean. Ethan vain kohauttaa hartioitaan hymyillen. "Ei olla syöty mitään, mitä jos käytäisiin kaupassa ostamassa pizzaa" tuo lopulta ehdottaa pienen hiljaisuuden jälkeen. Suostun ja lähden alakertaan Ethan perässäni. Laitan kengät jalkaani. "Ainii mul on vaan tää tosi ohut takki" tuhahdan. "Laita mielummin joku mun paksu huppari" Ethan ehdottaa ja lähtee yläkertaan takaisin. Tuo palaa alakertaan harmaa vaatemytty kädessään ja ojentaa sen minulle. "No aww, kiitos" kiitän naurahtaen ja poika virnistää. Puen toppinu päälle Ethanin hupparin. Se on ihana. Se on sopivan lämmin ja tuoksuu ihan Ethanilta. Vilautan pienen hammashymyn tuolle blondille pojalle, jonka jälkeen avaan oven ja astun ulos.

Saavumme kauppaan ja suuntammekin suoraan pakastealtaille. Otan itselleni pepperoni pizzan ja Ethan näköjään ottaa saman. "Meillä onkin aika samanlainen maku" hän toteaa huvittuneena. Virnistän ja lähden etsimään limuhyllyä. Nappaan käteeni 1,5 litran coca cola -pullon. Sitten suuntaamme kohti kassaa. Olen kaivamassa lompakkoani kunnes Ethan tarttuu kädestäni ja laittaa lompakkoni takaisin taskuun. "Mä maksan" hän tarjoutuu hymyillen. "Okei, no kiitos" sanon ja lähden ottamaan ostoksia vastaan.

Kävelemme hiljaisia katuja pitkin kohti Ethanin kotia. "Onko sun vanhemmat kotona?" kysyn rikkoen samalla hiljaisuuden, joka meidän välillämme oli. "Ei oo, en tiedä milloin ne tulee" Blondi poika vieressänu huokaisee hieman turhautuneena. "Onko ne paljonkin pois?" kysyn varovasti. "Joo" Ethan sanoo hieman haikeana. Nyökkään vain, sillä en keksi mitään sanottavaa. Lopulta saavummekin tutun talon pihaan ja Ethan avaa oven. "Naiset ensin" hän sanoo huvittuneena ja päästää minut sisään. Otan kengät pois jalasta ja lähden etsimään keittiötä, että saisimme pizzat mahdollisimman nopeasti uuniin. Minulla oli ihan helvetin kova nälkä. "Keittiö on täällä päin jos sitä etsit" kuulen huvittuneen äänen takanani ja säikähdän hieman. "Aa joo" mumisen ja lähden seuraamaan poikaa. Saavumme keittiöön ja laitamme pizzat uuniin. "Katsotaanko joku leffa?" Ethan ehdottaa. "Joo, mutta ei kauhuleffaa" vastaan ja naurahdan. "Miks ei, pelkääks sä?" Ethan virnistää. Kohautan hartioitani ja istun sohvalle. Ethan istuu viereeni ja avaa Netflixin. "Mitä sä sitten haluut katsoa?" Ethan kysyy ja selailee jotain elokuvia Netflixistä. "Vaikka toi" vastaan jonkun random elokuvan kohdalla. Ethan laittaa leffan pyörimään. "Jos alkaa pelottaa nii voit aina halata mua" tuo vitsailee. "Ei mua ala pelottamaan" tuhahdan.

Ethan käy hakemassa pizzat ja palaa sitten takaisin olohuoneeseen. Alan tyytyväisenä syömään pizzaani, samoin Ethan. "Sul on jotain tossa" Ethan sanoo ja osoittaa naamaani. "Missä?" kysyn ja alan hiplaamaan naamaani. Ethan kumartuu ihan lähelleni. Perhoset alkavat lennellä vatsassani, mitä ihmettä tämä on? Enhän edes pidä hänestä! Vai pidänkö? "Tässä" tuo kuiskaa, hänen huulensa ovat niin lähellä, kun hän koskettaa suupieltäni.