kyyneleet on tehty luusereita varten

17. luku

[ Adan näkökulma ]

Ja siinä hän seisoi, kaikessa kauheudessaan. Exäni. Lucas. Ja nyt varmaan mietitte, että miksi erosimme. Juttuhan on nyt niin, että tämä minun entinen paras kaverini Katherine ja exäni Lucas. Seurustelivat selän takanani samaan aikaan kun minä luulin olevan onnellisesti suhteessa Lucasin kanssa. Tämän jälkeen sitten vedin välit molempiin ja lopulta muutimme.

Joka tapauksessa, kohtasin pojan katseen. Käänsin heti katseeni maahan, jonka jälkeen kuulen askelien tulevan minua kohti, pysähtyen lopulta kohdalleni. "Moi" liian tuttu ääni sanoo, Lucas. En vastaa. "Kai sä nyt vanhalle tutullesi vastaat" tuo sanahtaa hieman ilkeän kuuloisesti. "Kuka vittu sä oot?" Iris tiuskaisee vierestäni ja pelastaa minut. "Me ollaan Adan kanssa hyvin läheisiä" Lucas kertoo ja nostan katseeni tuohon. Hän hymyilee ivallisesti. "Häivy" tuhahdan. Lucas ei lähde. "Mä vittu sanoin, että häivy!" huudan ja kaikkien katseet siirtyvät minuun. Lucas ei tee elettäkään lähteäkseen, joten nousen ylös tuoliltani ja lähden ulos luokasta paiskaten oven perässäni kiinni.

Ei voi olla, ei voi olla. Miten tämä on edes mahdollista, ajattelen. Ensin Katherine ja sitten Lucas. Lucas on muuttunut niin paljon. Ennen hän oli niin kiltti ja huomaavainen, jokaisen tytön unelma. Lohdutti minua aina, antoi kaikkia pieniä suloisia lahjoja, katsoi minun kanssa saippuasarjoja vaikka itse inhosi niitä. Ja kaikkea muuta vastaavaa hän teki. Sitten eräänä päivänä, olin menossa Lucasille, sillä ihmettelin miksi hän ei ole vastannut soittoihini eikä viesteihini. Oletin, että ehkä hän vain nukkuu, joten päätin mennä yllätysvierailulle. Olin melkein Lucaksen talon ovella ja katsoin oven viereisestä ikkunasta sisään. Se mitä näin, oli jotain kamalaa. Lucas ja Katherine suutelemassa. Sitä näkyä en unohda ikinä. Tuntui kuin koko maailma romahtaisi päälleni. Tärkeimmät ihmiset minulle olivat juuri pettäneet minut ja luottamukseni. Se oli jotain niin kamalaa, että en käynyt viikkoon koulussa. Valehtelin vanhemmilleni olevani kipeä. Onneksi he uskoivat. Parin viikon kuluttua, kun olin Katherinea ja Lucasia vältellyt parhaani mukaan, kuin ihmeen kaupalla isä sai työn Tampereella jääkiekkojoukkueen apuvalmentajana ja muutimme. Pääsin eroon entisestä elämästäni. Kunnes Lucas pilasi sen taas.