kyyneleet on tehty luusereita varten

25. luku

[Ethanin näkökulma]

~2 viikkoa myöhemmin~

"Ootko sä nyt ihan varma, ettet haluu tehä siitä mitään rikosilmostusta, se kuitenkin meinas raiskaa sut" kysyn varoen Adalta kun makoilemme tytön sängyllä katsoen Netflixiä. 

"No mut se ei ehtiny tehdä mitään, enkä jaksa mitään ylimäärästä säätöä tällä hetkellä " Ada huokaisee ja nyökkään vain hyväksyvästi hänelle. 

Elokuvan loputtua päätämme mennä alakertaan tekemään jotain ruokaa. Hetken pohdittua päädymme siihen, että teemme vain kanakastiketta ja pastaa. Helppoa ja hyvää, eikö? Kaikki ainekset löytyivät kaapeista, joten ei tarvinnut raahautua kauppaan. 

"Jos sä vaikka teet sen kastikkeen nii mä voin keittää pastan, koska en omista mitään kummoisia kokkaustaitoja" ehdotan huvittuneena. Ada naurahtaa hyväksyneesti ja rupeaa kaivamaan aineksia kaapeista. 

"Tästähän tuli yllättävän hyvää" totean, kun saamme ruoan syötyä. "Nii tuli, sä ootkin hyvä keittämään pastaa" Ada virnistää ja laittaa astiat astianpesukoneeseen. "Hei, älä kiusaa mua!" huudahdan dramaattisesti ja lähden jahtaamaan Adaa. 

Tyttö juoksee kiljuen minua karkuun, kunnes lopulta saan hänet kiinni. Kaappaan tytön syliini ja heitän tuon sohvalle. Ada katsoo minuun intensiivisesti ja luoja, hän näyttää hyvältä. Painan huuleni hänen huulilleen ja Ada vastaa lähes heti suudelmaan. Suudelma syventyy yhä entisestään ja kapuan tytön päälle, kannatellen kuitenkin itseäni käsieni varassa. Siirryn suutelemaan tuon kaulaa jättäen siihen punertavia jälkiä merkiksi siitä, että hän on minun. Vain minun. Kun käteni hapuilevat tytön paidan reunusta, Ada jähmettyy.

"Mikä tuli?" kysyn huolestuneena ja nousen hänen päältään pois. 

"Anteeks, mä en vaan vielä pysty tähän" Ada kuiskaa hiljaa rikkinäisellä äänellä ja nousee viereeni istumaan. 

"Hei ei se oikeesti haittaa, meillä ei oo mikään kiire" totean lohduttavasti tytölle ja vedän hänet syliini. 

Lopulta päätämme katsoa vain elokuvia loppuillan. Adan vanhemmat olivat lähteneet jonnekin sukulaisilleen yöksi, joten saisimme olla tämän illan vain kahdestaan. 

**

Ok anteeks tää luku on jotain kuraa fr ja tää on jotenkin extra tylsä ja lyhyt, mut halusin kuitenkin julkasta teille jotain. Musta tuntuu että tätä tarinaa ei tuu enää ku vaa ihan pari osaa, koska mulla ei oo mitään ideoita enää. 

Kertokaa kuitenki mielipiteenne(:

Ja hei hyvää hiihtolomaa kaikille niille keillä alko nyt loma! (eli ainaki mulle haha)