kyyneleet on tehty luusereita varten

7. luku

{Adan näkökulma}
Vihdoin opettaja päästää meidät menemään ja kaikki rynnivät ulos. Kuka urpo keksi, että maanantaina olisi viimeisellä tunnilla matikkaa. Ei kenenkään pääkoppa kestä sitä, kai sen nyt tyhmäkin tajuaa. Astun ulos raittiiseen ulkoilmaan ja koska ulkona on ihan hyvä sää, päätän kävellä kotiin.

Avaan ulko-oven ja astun sisään vielä hieman sotkuiseen taloon, emme ole ehtineet vielä purkamaan kaikkia muuttolaatikoita. "Moi!" huudan, mutta en saa vastausta. Ilmeisesti ketään ei ole kotona. Kipitän yläkertaan ja vaihdan päälleni ison mustan hupparin ja niken legginsit. Hiukset laitan vain nopeasti nutturalle. Menen takaisin alakertaan ja laitan puhelimestani spotifyn päälle. Otan leipäkorista ruisleipää ja alan voidella sitä. Ei juma, mun lempibiisi, ajattelen innostuneena kun TXT:n Run Away alkaa soida. Rakastan tätä kappaletta ja olen opetellut tanssinkin tähän ulkoa. Hoilaan täysillä mukana ja tanssin kuin mikäkin hullu. Yhtäkkiä takaani kuuluu naurahdus. Säikähdän kunnolla ja hyppään melkein kattoon asti, okei en ehkä ihan, mutta melkein. "Mitä vittua" kysyn nolona katsoessani ketäpä muuta kuin Ethania. "Isäsi päästi mut tänne kun tultiin hakemaan jotain papereita, tämän illan peliä varten" Ethan selittää huvittuneena. Tuo vain nauraa ja mulkaisen häntä vihaisesti. "Mä meen ylös" mutisen naama punaisena  ja lähden kohti portaita. "Sun leipäs jäi" Ethan toteaa, kun olen suunnilleen puolessa välissä portaita. Pyöräytän silmiäni ja palaan takaisin keittiöön hakemaan leipääni.

  "Mä meen nyt!" Ethan huikkaa, jonka jälkeen kuulen oven käyvän. Huokaisen syvään. Oli sitten heti pakko jo nolata itseni, mietin ja tuhahdan hiljaa. Lupasin isälle, että menisin katsomaan poikien matsia, vaikka en todellakaan jaksaisi. Nousen ylös sängystä, jossa olen nyt makoillut reilu tunnin vain selatessani puhelintani. En jaksa vaihtaa vaatteita, sehän on vain jääkiekkopeli eikö? Eihän kukaan minua siellä katso. Päädyn kuitenkin vaihtamaan legginsit mustiin revittyihin farkkuihin ja avaan hiukseni. Harjaan niitä hiukan, jonka jälkeen tyydyn siihen miltä näytän ja istahdan sängyn reunalle. Peliin olisi vielä pari tuntia aikaa.

Okei mitä, tätä tarinaa on luettu jo yli 500 kertaa! Se on mulle paljon, koska ajattelin ettei ketään kiinnostais lukee tätä. Kiitos kun jaksatte lukee❤️ Ja palautetta saa aina antaa, haluun nimittäin kehittyy kirjottamisessa, joten se merkkaisi paljon!