kyyneleet on tehty luusereita varten

6. luku

{Adan näkökulma}
Huomaan tutun pojan saapuneen luokkaan, Ethan. Tuo huomaa minut ja virnistää pienesti, niin, että vain minä huomaan sen. Pyöräytän silmiäni naurahtaen. Iris katsoo minua hieman hämmentyneenä, mutta lupaan vain hänelle, että selitän myöhemmin.

Tunti loppuu vihdoin ja opettaja päästää meidät pois. Seuraavaksi meillä olisi äidinkieltä. Iris selittää minulle jotain siitä, että viimeksi oli aloitettu joku parityö, mutta minullahan ei tietenkään ollut paria ja Iris oli jo jonkun toisen kanssa. Välitunnin vietänkin Iriksen ja hänen muiden kavereittensa kanssa. He kaikki vaikuttavat todella mukavilta, mutta en siltikään usko, että pystyisin joskus kunnolla luottamaan heihin. Sentään en joudu olla ihan yksin täällä.

"Ja koska Ada on uusi oppilas ja Ethan ei ollut viime kerralla paikalla, niin te voisittekin tehdä tämän parityön yhdessä" äidinkielenopettaja Rantanen ehdottaa heti kun tuntimme alkaa. Et ole vittu tosissasi, ajattelen huvittuneena. Kaikki istuvat jo pariensa kanssa vierekkäin, joten päätän suunnata istumaan Ethanin viereen. "Päivää, pitkästä aikaa" totean virnistäen. Ethan naurahtaa ja tervehtii. "Mistä me nyt tää työ siis tehdään?" kysyn. "Sen saa ilmeisesti itse päättää" Ethan lukee ohjelapusta, joka meille on hetki sitten annettu. "Miten ois lätkä?" ehdotan huvittuneena. "Sehän on molemmille tuttu aihe" jatkan. Ethan suostuu heti ja loppu tunti meneekin työtä tehdessä.

"Tämä työ pitää olla valmis kahden viikon päästä, joten joudutte luultavasti tehdä tätä myös vapaa-ajallanne" Rantanen kailottaa vielä ennen kuin kaikki lähtevät ulos luokasta. "Käviskö sulle viikonloppuna, jos tehtäisiin tätä työtä?" Ethan ehdottaa. Nyökkään nopeasti ja kiiruhdan Iriksen perään.