kyyneleet on tehty luusereita varten

8. luku

{ Adan näkökulma }
Saavun hallille yksinäni, koska isänihän on valmentamassa poikia ja äiti on töissä. Työnnän auki jäähallin raskaan oven ja astun sisään katsellen ympärilleni. Halli oli pienempi kuin Espoon Metro Arena, mutta iso silti. (oikeest mä en ees tiiä minkä kokone halli Tampereel on, joten plz dont kill me) Istuudun jonnekin mahdollisimman eteen ja mahdollisimman kauas muista ihmisistä, sillä en ole kovinkaan sosiaalinen ihminen. Selailen hetken puhelintani, kunnes peli alkaa ja keskityn siihen.

  Tosi kiva, ajattelen kun saan isäni viestin. Minun pitäisi sitten mennä isän luo poikien pukuhuoneeseen, sillä hän haluaa esitellä minut heille. Niinkun miksi, en minäkään tiedä. Harhailen eksyneenä ympäri jäähallia. "Taidat olla vähän eksynyt" tuttu ääni toteaa takanani. Käännyn kantapäilläni ympäri ja katson tuota henkilöä. Ethan. "Tota ömm, iskä sano, että mun pitäisi tulla teidän pukkariin" mutisen hermostuneesti. "Joo, seuraa mua" Ethan kehottaa ja lähtee kävelemään määrätietoisesti käytävää pitkin. Hetken päästä saavummekin pukuhuoneen oven kohdalle. Ethan menee edellä ja varmistaa, että kaikilla on vaatteet päällä, ennenkuin menen sinne. (Ai että miks mä nauran tääl xd) Heti kun astun pukuhuoneeseen, tunnen kaikkien katseet minussani. Olen niin huono tällaisissa tilanteissa. "Tässä on tyttäreni Ada" isä esittelee minut ja yritän hymyillä mahdollisimman normaalisti, vaikka luultavasti hymyni näyttää vain kaamealta irvistykseltä.

Pojat siis voittivat pelin 3-2 ja peli oli todella tasainen. "Ada, Ethan ja Adam tulevat meidän kyydillä ja heitämme heidät kotiin" isä kertoo kun olemme matkalla auton luo. Vilkaisen taakseni, jossa pojat kävelevät. Ethan virnistää minulle ja pyöräytän vain silmiäni kääntäen katseeni takaisin eteen päin.

"Kiitos kyydistä! Ja nähään Ada huomenna koulussa" Ethan huikkaa ja paiskauttaa auton oven kiinni. Olimme jo vieneet Adamin kotiinsa ennen Ethania. "Te taidatte ollakkin jo Ethanin kanssa kavereita" Isä toteaa ja virnistää pienesti. "Kunhan vaan ollaan samalla luokalla" totean.