kyyneleet on tehty luusereita varten

13. luku

[ Adan näkökulma ]

"Okei, nyt mennään oikeest jo nukkumaan" Ethan toteaa naurahtaen ja vetäisee minut sängylle makaamaan. Kiljahdan pienesti ja poika vain virnistää. "Mutta joo, mennään vaan" vastaan ja kääriydyn peiton alle. Ethan tekee samoin ja pian tunnenkin lämpimät kädet ympärilläni. "Öitä Ada" tuo kuiskaa korvaani. "Öitä" toivotan ja suljen silmäni.

Herään siihen, kun joku silittelee päätäni. Avaan silmäni ja ne kohtaavat suoraan tuon suloiset silmät. "Huomenta ihana" Ethan toivottaa hymyillen. "Huomenta, kuinka kauan sä oot ollut hereillä?" kysyn. "En kauaa" poika vastaa ja vetää sitten minut lämpimään halaukseen. Rakastin tätä tunnetta mitä hän aiheutti minulle.

"Mitä sä haluut syödä?" Ethan kysyy kun saavumme alakertaan, keittiöön. "Vaikka leipää" totean hymyillen. Ethan nyökkää ja alkaa valmistamaan meille molemmille leipiä. Pojalla on vain päällä kollarit, joten kuolaan tuon kroppaansa tämän tehdessä aamupalaa. "Nyt oikeesti otat vaan sen kuvan" Ethan vitsailee, kun huomaa taas tuijotukseni. "Enkä ota" mumisen ja käännän katseeni. Lopulta Ethan saa leivät valmiiksi ja istumme pöytään syömään. "Monelta sä meet kotiin?" Ethan kysyy ja haukkaa palan leivästään. Syön suuni tyhjäksi ja vastaan; " Varmaan sitten kun oon syönyt ja vaihtanut vaatteet, äiti ja iskä varmaan jo kaipailee mua" Ethan nyökkää hyväksyvästi ja jatkamme syömistä täydessä hiljaisuudessa. Se ei ole mikään kiusallinen hiljaisuus, kummallakaan ei vain ole mitään sanottavaa.

"Moikka, oli kivaa" totean Ethanille ja avaan ulko-oven. "Nähään huomenna koulussa!" poika vielä huutaa ennen kuin sulkee oven. Astun raikkaaseen syysilmaan ja lähden kotiani kohti.

"Moi, mä oon kotona!" huudan kun astun sisälle kotiini. "Ai moi, sä tulitkin jo" isä tervehtii saapuessaan eteiseen. Tuolla on vielä päällä yöpuku ja näyttää muutenkin vielä aika unentokkuraiselta. Nyökkään vain ja otan kengät pois jalasta. Jätän vielä takkini naulakkoon ja lähden yläkertaan, huoneeseeni. Päätän alkaa tekemään koulujuttuja, sillä niitä onkin aika reilusti.

Vilkaisen kelloa, se näyttää 16.45, olin tehnyt jo reilu kolme tuntia koulujuttuja, joten päätän lopettaa tältä päivältä. Otan puhelimen käteeni ja alan selailemaan instagramia. Yhtäkkiä minulle tulee uusi ilmoitus pyyntö. katherinewillson

Katson järkyttyneenä puhelintani. Miten juuri hän, juuri nyt. Kuitenkin tyhmänä hyväksyn seurauspyynnön, sillä haluaisin tietää mitä tuo oikein haluaa. Heti Katherine laittaa instagramin directissä viestiä.

katherinewillson: anteeks oikeesti kaikesta
adarose: miks sä nyt yhtäkkiä tuut anteeks pyytämään...
katherinewillson: haluun oikeesti vaan pyytää anteeks sulta
adarose: joo vitut, en usko sua. mitä sä haluat?
katherinewillson: voitasko nähä ja puhua asiat selviksi?
adarose: ei.
katherinewillson: mä tuun sitten teille, meidän äitithän on tuttuja, niin kysyn siltä missä asut
adarose: just...
katherinewillson: tuun sinne huomenna

En vastaa tytölle enää, mutta en uskaltanut väittää vastaankaan, sillä jos tuo tyttö jotain halusi, niin sen myös hän sai. Huokaisen syvään, huomisesta tulisi yksi helvetti. Äiti ja isä ovat vielä huomenna myöhään töissä, joten Katherine voi vaikka tappaa minut. Minua alkaa ahdistamaan niin paljon tilanne, että hätäpäissäni päätän soittaa Ethanille.

"Moi? Onks kaikki ok?" Ethan vastaa puhelimeen lähes heti. "Voitko tulla meille huomenna koulun jälkeen, mä tarviin sua" anelen. "Tottakai, onko jotain erityistä syytä?" tuo kysyy. "Selitän sulle huomenna" vastaan ja lopetan puhelun.

**
Uu draamaa haha. Kuka onkaan Katharine ja mitä hän oikein haluaa🤔