Jasper

18. Kipinöitä

LISA

Oli outoa olla isossa kaupungissa ja nähdä muitakin henkilöitä kuin vain Remusta ja muita susia. Olin jo tottunut elämään metsän keskellä, että olin unohtanut kuinka vilkasta kaupungeissa oli. Katselin kiinnostuneena ihmisiä, jotka kävelivät kiireisen näköisinä pitkin katuja. He vilkuilivat kännyköitään, näpyttelivät niitä kuulokkeet korvissa ja eivät huomanneet mitään mitä tapahtui heidän ympärillään. Tuskin he olisivat huomanneet, jos olisin pysäyttänyt taksin, hypännyt siitä ulos ja muuntautunut sudeksi keskellä katua.

Mutta silti pidin kaupungeista. Pidin siitä kuinka täynnä elämää ne olivat. En olisi itse voinut koskaan asua sellaisessa, mutta niissä oli mukavaa viettää aikaa.

Taksi pysähtyi liikennevaloihin ja painoin melkein nenäni ikkunaan kiinni kun tuijotin kadun toisella puolella olevia liikkeiden ikkunoita, jotka olivat pullollaan kauniita vaatteita. Halusin niin kovasti käydä katsomassa mitä kaikkia ihanuuksia minulle olisi tarjolla, vaikken voisikaan ostaa mitään.

Remus ilmeisesti huomasi innostukseni, sillä hän virnisti minulle kun satuin vilkaisemaan hänen suuntaansa.

Puna levisi poskilleni, kun tajusin hänen varmasti tarkkailleen minua koko taksimatkan ajan. Hän oli ollut hieman rennompi viime aikoina. Remus oli keskustellut kanssani hieman enemmän ja siirtänyt rituaalijuhlaa matkamme ajaksi. Lauman jäsenet olivat onneksi ottaneet asian hyvin ja olleet ymmärtäväisiä, että juhla oli vasta kun palaisimme kokoontumisesta.

- Ovatko he lähettäneet sinulle jo tilaisuuden ohjelman? kysyin Remukselta, joka nyökkäsi minulle myöntävästi.

- Tänään ei tapahdu mitään, saamme liikkua vapaasti kaupungilla ja tehdä mitä itse haluamme. Vasta huomenna tapaamme muiden kanssa, Remus selitti, yrittäen vältellä erikoisia sanoja jottei ihmistaksikuskimme hämmentyisi.

Minä vain nyökkäsin Remukselle vastaukseksi ja jatkoin ulkomaailman tarkkailua. Hetken päästä taksi pysähtyi ison hotellin eteen, jonka julkisivu oli kuin elokuvista. Rakennus kohosi pilviin asti loistaen auringon kanssa kilpaa. Se oli hyvin kaunis rakennus, joka näytti hyvin kalliilta. En ollut varma kuinka paljon varallisuutta Remuksella oli, enkä ollut vielä uskaltanut kysyä häneltä asiasta. Se ei toisaalta kuulunut minulle, mutta minua silti kiinnosti lauman asiat joten halusin tietää enemmän.

Remus avasi auton oven ja piti sitä auki myös minulle. Hän selvästi yritti olla herrasmies, onnistuen tehtävässään aika hyvin. Hän maksoi kuskille, joka avasi takapaksin ja ojensi meille laukkumme.

- Anna minä kannan ne, Remus mumisi ottaen molemmat laukut käsiinsä, kun yritin ottaa oman matkalaukkuni.

- Olisin minäkin...

- Älä väitä vastaan Lisa, Remus murahti selvästi ärtyneenä, että halusin kantaa oman laukkuni, mutta se oli tyypillistä Alfan käyttäytymistä.

Kävelimme isoon aulaan, jossa tuoksui hyvin raikkaalle. Oikealla puolella oli oleskelutila, jossa oli mukavannäköiset punaiset sohvat ja puinen pöytä. Toisella puolella oli hissit ja portaat. Keskellä tilaa oli iso tiski, jonka takana oli mies.

Kävelimme tiskin luokse, annoin Remuksen hoitaa puhumisen. Työntekijä etsi koneelta meidän huoneemme numeron, ojentaen sitten Remukselle kaksi avainkorttia.

Remus murahti kiitoksen ja työnsi minut hellästi hissejä kohti.

- Tämä näyttää ihan kivalta paikalta, sanoin Remukselle joka painoi hissin nappulaa koko ajan ihan kuin se olisi vaikuttanut hissin tulon nopeuteen.

- Olen nähnyt parempiakin hotelleja, Remus huomautti hissin ovien avautuessa.

Olisin halunnut kysyä missä hotelleissa hän oli käynyt mutten uskaltanut koska pelkäsin että hänen entinen kumppaninsa liittyi niihin. En halunnut pilata tätä reissua tuomalla esiin vaikeita muistoja. Hän ei selvästikään halunnut avautua menneisyydestään vielä, joten annoin asioiden mennä omalla painollaan eteenpäin.