Järjetön
Aggressiivinen
Sydämetön
Pelkuri
Erilainen
Rikollinen
Olin hirviö. Sieluton piru parka, joka ei saanut haluamaansa rauhaa. Olin tottunut kateellisiin ilmeisiin, mutta ne muuttuivat vuosien varrella halveksiviksi katseiksi. En päässyt enää p...
[Kirjailijan kommentti:] Hyvää yötä kaikille! On tämäkin aika päivittää tarinaa, mutta teen sen nyt kuitenkin, kun sain vihdoin ensimmäisen luvun valmiiksi :) Näin pienenä alustuksena kerron, että tarinan alku sijoittuu menneisyyteen, reilusti ennen prologia. Ja varoituksena voin sanoa, että Lisan hahmo ajattelee hieman lapsellisesti välillä, koska hän on ylikiltti henkilö, joka uskoo kaikista vain parasta ja hyvää. Joten älkää menettäkö hermojanne hänen kanssaan :)
Muistan, että monesti Anton tarinaan tuli kommenttia siitä miksi jotkut hahmot puhuvat kirjakieltä, toiset taas puhekieltä. No siis kaikki ihmisethän puhuvat ihan eri tavalla ja en halua, että kaikki hahmot tarinoissani puhuvat samalla tavalla. Kun luon hahmoja, ajattelen mielessäni mikä puhetapa heille sopii ja sen vuoksi osa hahmoista puhuu kirjakieltä ja toiset puhekieltä. Sen vuoksi se vaihtelee tarinassa.
En ole vielä aloittanut uuden luvun kirjoittamista, joten sen kanssa voi hieman kestää. Ja kiitos kaikista tykkäyksistä, sekä kommenteista. :) On kiva nähdä, että olette ottaneet tämän tarinan hyvin vastaan.
Ja mitä tämän tarinan prologiin tulee, niin en voi todellakaan paljastaa mitä Antonille ja Aamulle on tapahtunut. Mutta eiköhän sekin selviä aikanaan :)
Hyvää lukuhetkeä!
Charlotte
-------
¡Ay! Esta imagen no sigue nuestras pautas de contenido. Para continuar la publicación, intente quitarla o subir otra.
Lisan näkökulma
Se kuinka hitaasti aika mateli eteenpäin, kun halusin sen menevän nopeasti, oli yhtä kidutusta. Olisin tahtonut viisareiden siirtyvän jokaisen sekunnin myötä minuutin. Mutta minusta tuntui kuin ajan herra olisi ollut minua vastaan. Se kidutti minua tahallaan, pitkittäen jokaista hetkeä äärimmilleen.
Tänä päivänä en jaksanut enää odottaa, en nyt kun oli aika näyttää kuka minä olin, kuka oli minun.
Olin odottanut tätä hetkeä hyvin kauan, kun hän saisi vihdoin ja viimein tietää totuuden. Sen totuuden, jota olin kantanut kaikki nämä vuodet sisälläni. Se oli ollut vaikeaa, mutta olin selvinnyt kaikista niistä hetkistä, jolloin olisin tahtonut avata sanaisen arkkuni ja kertoa kaikille sen, mitä tiesin, sen mitä minä olin.
Olin ylittänyt isot esteet, joita tielleni oli aseteltu, olin pärjännyt omillani. Olin vahva, vaikka monet pitivätkin minua heikkona. He näkivät vain ulkokuoren, eivät sisälläni sykkivää voimaa, joka olisi turruttanut voimakkaimmankin yksilön.
Nämä vuodet eivät todellakaan olleet kohdelleet minua hyvin. Tuskin kenelläkään oli helppo elämä, mutta minulle hankaluuksia tuotti se, että vanhempani olivat hylänneet minut, kun olin ihan pieni vauva.
Yleensä ihmismaailmassa se ei olisi ollut mikään suuri asia. Vauva olisi vain adoptoitu uuteen perheeseen, jossa hän olisi saanut suhteellisen normaalin elämän, mutta ihmissusien maailmassa tilanne oli toisenlainen.
